Neill Blomkamp tunnetaan rosoisesta scifi-dystopiasta District 9, jossa hyönteismäiset avaruuden muukalaiset on ajettu julmiin gettoihin. Asetelma on allegoria ohjaajan kotimaan Etelä-Afrikan apartheidista. Ei elokuva erityisen tuore tai riipaiseva ole, mutta se sai myönteistä huomiota vinkkauksellaan johonkin sosiaalisesti relevanttiin.

Resepti on Elysiumissa sama, mutta tauti on tällä kertaa eliitin irtautuminen tavallisten yhteiskunnasta. Kirjaimellisesti, sillä rikkaat ovat muuttaneet maata kiertävälle radalle jättimäiselle luksusavaruusasemalle, joka näyttää tutulta ainakin kaikille Mass Effect -videopelejä pelanneille.

Elysium on District 9 suurempana. Sen arvio kävisi hyvin tämän tilalle. Sosiaalinen aspekti on Blomkampille yhä salaattikastiketta. Itse ruokalajina on miedosti shokeeraava valikoima erilaisia kärsimyksiä ja yhden miehen väkivaltainen kamppailu lyömättömiltä näyttäviä vastavoimia vastaan.

Kömpelön dialogin kanssa keskinkertaisuuteen päätyvä Matt Damon saa yliannoksen säteilyä. Moderni lääketiede toimii vain Elysiumilla, Maasta on tullut – vanhahtavan kuuloisesti – väestöräjähdyksen myötä kolmannen maailman planeetta. Pelastuakseen, kuin venepakolainen, on lyöttäydyttävä entisten rikolliskamujen kelkkaan. Kuvio mutkistuu kun lapsuudenystävän tytär kaipaisi niinikään lääkehoitoa.

Alussa on jokunen viehättäväkin silmänisku. Sosiaalivirkailija on ikivanhan näköinen humanoidirobotti, jolle on turha järkeillä. Pillereitä kiihtymykseen sillä olisi tarjolla. Elysiumille pyrkivät pakolaisalukset käsketään ammuttavaksi Jodie Fosterin julmion käskyllä. Mutta mutta, se jää kaikki irralliseksi ja itsestäänselväksi. Ei vaadi suurta nerokkuutta todeta että maailmassa on kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Maassa Fosterin ulkoministerin likaisia töitä hoitelee Sharlto Copleyn näyttelemä, Etelä-Afrikan väkivaltaisista erikoispoliiseista mukailemansa karvaturrikusipää, jolla on kiistatta pallon vastenmielisin puhetapa. Jos Elysiumista jää jotain kotiinvietävää, se on Copleyn ylinäytelty hirviömäisyys, jonka peittelemättömyys taitaa lopulta olla näennäiskriittisen toimintaelokuvan rohkein aspekti.

Blomkamp on yhä teknisesti näkemyksellinen kapellimestari. Maan kuluneen sekundateknologian ja kontrastisen Elysiumin visuaalinen suunnittelu on huippuluokkaa. Myös ylimääräisyydessään nopeasti puuduttavaksi käyvät toimintajaksot erottuvat muun muassa videopelipokkauksillaan ja terävällä äänisuunnittelulla edukseen.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1-laajakuva ja DTS HD-MA 7.1 ja 5.1 -ääniraidat.

Ekstrat:
● Collaboration: Crafting the Performances in Elysium
● Engineering Utopia: Creating a Society in the Sky
● Visions of 2154 – An interactive exploration of the art and design of Elysium.
● The Journey to Elysium
● In Support of Story: The Visual Effects of Elysium
● The Technology of 2154
● Poistettuja kohtauksia

Teksti: 2013 Aleksi Salonen