Elämä kierrättää on ohjaaja Jan Sverákin ”elämätrilogian” kolmas osa. Trilogian ensimmäinen osa Obecná skola – Elementary School (Tsekki, 1991) oli ehdolla parhaaksi ei-englannin kieliseksi elokuvaksi. Se käsittelee lapsen elämää ja idoleita kouluikäisenä. Toinen osa Kolja (Tsekki, 1996) kertoo tarinan aikuisen miehen asettumisesta aloilleen yksinhuoltajana. Elämä kierrättää on vakava ja huvittava päätös trilogiateokselle, jossa etsitään keinoja nauttia vanhuudesta. Elokuvan pääroolin esittää ohjaaja Sverákin isä, Zdenek Sverák, joka on myös elokuvan käsikirjoittaja. Tämä isä-poikaduo on tehnyt yhdessä tunteja kultaista itä-eurooppalaista elokuvaa.

Josef Tkaloun on 65-vuotias kotimaisen kirjallisuuden opettaja yläasteella, jossa hän alkaa menettää otettaan nykypäivän nuoriin. Toistuvien ärtymysten purkauksien työntämänä hän joutuu tunnustamaan itselleen, ettei opettaminen enää tee onnelliseksi. Josefin ruuvejä kiristää hänen nalkuttava vaimonsa, joka kiinnittää huomiota Josefin tekemisten epäkohtiin, mutta ei tarjoa muita vastauksia kuin ”Ei enää sinun iässäsi.” Kivenä kengässä on heidän tyttärensä, joka toivoisi isänsä viimeinkin rauhoittuvan. Kyllästyneenä Josef yrittää löytää itselleen paikan yhteiskunnasta, jossa olisi hyvä olla.

Jos joku on väittänyt, etteikö elämänkokemuksella olisi merkitystä elokuvanteossa, hän ei ole nähnyt Zdenek Sverákin kirjoittamaa elokuvaa. Elämä kierrättää välttää kokonaisuudessaan kaikkien nuorempien käsikirjoittajien elokuvista löytyvän naiiviuuden. Olen vakuuttunut, että Sverák-vanhempi on kokenut jokaisen hetken, jotka hän meille ruudulla tarjoaa. Pullanmuruinen arkisuus ja inhimillisyys ovat tämän elokuvan alkuruoka, liha ja piirakka. On mahdotonta yrittää ennustaa mitä seuraavaksi voisi tapahtua, koska elämä on arvaamatonta ja sitä Zdenek Sverák kantaa ämpärikaupalla katsottavaksemme.

Elämä kierrättää (2007, Tsekki / Iso-Britannia) tuntuu paljon elokuvia kuluttavalle immeiselle kirjasta tehdyltä adaptaatiolta. Elokuvassa on Josefin tarinan lisäksi muutamiakin sivujuonia, jotka koskevat hänen vaimoaan, tytärtään ja työkavereitaan. Heidän tarinansa ovat yhtä taidolla kirjoitettuja kuin Josefinkin, ja käsittelevät samaa teemaa eri näkökulmista.

Elämä kierrättää näytti minulle vanhuuden, joka olisi mukava tietää odottavan omassa tulevaisuudessa. Eläkepäiviä, jotka eivät rajoita elämää vaan tuovat mukana uusia asioita. Hyväksymistä, elämänkokemusta, unelmia ja merkityksellisyyttä. Elokuva käy aiheensa ympärille kuin elämän kovettama nyrkki samettihansikkaaseen puettuna. Elämä kierrättää on ennen kaikkea onnellinen elokuva siitä, mihin ei tarvitse tyytyä. Suosittelen sitä vilpittömästi kaiken ikäisille nuorista ylöspäin.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen