Elämä ennen kaikkea on koskettava kuvaus kylästä, jossa Aidsista ei puhuta ääneen.
Elämä ennen kaikkea on koskettava draama ja rehellinen kuvaus kylästä, jossa AIDSista ei puhuta ääneen, vaikka kyläläiset kuolevat ympäriltä yksi kerrallaan. Surumielinen elokuva ei kuitenkaan ole toivoton.
AIDS on edelleen valtaosassa maailmaa tabu. Tautiin liittyvät sitkeät uskomukset elävät vahvoina ja hankaloittavat hoitoa. Tartunnat jäävät piiloon ja tauti leviää, kun sitä ei tunnisteta tai osata hoitaa.
Dennis Foon käsikirjoitti tabusta elokuvan Allan Strattonin romaanin Chanda’s secret pohjalta.
Salaisuuksia elokuvan nuorella päähenkilöllä Chandalla (Khomotso Manyaka) todella on. 12-vuotias tyttö yrittää huolehtia pikkusisaruksistaan ja äidistään (Lerato Mvelase), josta on perheen nuorimmaisen kuoltua tullut väsynyt ja poissaoleva. Chanda pelkää, että äidillä on AIDS, mutta taudista ei saa puhua ääneen.
Kyläläiset puhuvat perheen selän takana kirouksesta, ja Chandan isoäiti uskoo, että äitiä on kohdannut Jumalan rangaistus. Äidin lisäksi Chanda yrittää huolehtia myös ystävästään Estheristä (Keaobaka Makanyane), joka on jäänyt orvoksi molempien vanhempiensa kuoltua – tiedätte kyllä mihin.
Kun naapurin rouva huomaa äidin tilan, hän yrittää etsiä apua ”kirouksen” karkottamiseksi. Chanda kuitenkin asettuu vastustamaan perinteisiä hoitokeinoja. Älykäs ja rohkea tyttö haastaa puoskarit, poppamiehet ja vihamieliset puheet. Mutta 12-vuotiaan on raskasta taistella sitkeitä uskomuksia ja äidin sairautta vastaan yksin. Erityisesti kun sairauden nimeä ei saa lausua ääneen.
Puhumattomuus, välttely ja häpeä satuttavat perhettä yhtä paljon kuin itse tauti. Apua sairauteen on vaikea etsiä, kun taudin nimeä ei osata tai uskalleta lausua ääneen.
Elämä ennen kaikkea palkittiin South African Film Awards -kisassa seitsemästi, mm. parhaana elokuvana. Elokuva oli myös Etelä-Afrikan ehdokas Oscar-kisaan, eikä ihme.
Nuorta Chandaa näyttelevä Khomotso Manyaka ansaitsee erityiskiitoksen roolistaan. Vasta 15-vuotias näyttelijätär eläytyy Chandan vaativaan rooliin kunnioitettavalla varmuudella.
Kokonaisuudessaan elokuva on koskettava ja todentuntuinen kuvaus kylän elämästä. Se ei syyllisty melodramaattisuuteen, vaikka aiheen puolesta siihen olisi hyvät edellytykset.
Kaiken kruunaa hieno afrikkalainen kuoromusiikki, jota käytetään kuitenkin säästeliäästi. Muutoinkin turhaa kikkailua on vältetty, ja Dennis Foonin ohjaus on suoraviivaista. Tarinalle tyyli sopii hienosti.
Teksti © 2011 Tuija Pyhäranta
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA