Ensi kertaa pitkää fiktiota ohjaavan Gabriela Pichlerin naturalistinen, kerronnaltaan vahvasti dokumentaarista muistuttava Syödä, nukkua, kuolla on elämänviipale kaksikymppisen Rasan (erinomainen Nermina Lukac) elämästä.

Yksivuotiaana Ruotsiin, nyt työkyvyttömyyteen liukuvan isän kanssa muuttaneen tytön vaiheita seurataan siitä alkaen, kun omat työt vihannespakkaamolla loppuvat laajoihin irtisanomisiin. Elokuvan nimi viittaa Rasan esittämään kysymykseen: eikö kaikilla ole oikeus odottaa elämältä jotakin enemmän kuin perustarpeiden tyydytystä?

Neorealismin perinteitä jatkavan, pienen, humaanin, altavastaajan sankaritarinan hienous on siinä, että pohjimmiltaan se kertoo vaikeassa asemassa ponnistelevasta ihmisestä, ei maahanmuuttajasta. Syödä, nukkua, kuolla on pohjoismainen päänavaus uuden vuosituhannen pluralistiselle elokuvalle.

Uutta emansipatorista kuvastoa luova elokuva tuo tältä osin mieleen myös muutaman vuoden takaisen Profeetan.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen

Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2013 Season Film Festivalia.
Lue raportti »