Hyperesteettinen genre-elokuva näyttää sametilta ja viiltää kuin partaveitsi.
Drive on Nicholas Winding Refnille ja Ryan Goslingille suuren luokan läpimurto. Hyperesteettinen genre-elokuva näyttää sametilta ja viiltää kuin partaveitsi.
Gosling on päivin mekaanikko ja stunt-kuski, öisin pakoauton kujettaja maksaville. Prologi on klassinen: mies työssään, olemassa taidon ja tekojensa kautta. Ajamisen taiteen ehdoton hallinta on jotain moraalin ulkopuolista, itsessään täydellistä.
Ajaja tutustuu nuoreen naiseen (Carey Mulligan), jolla on poika vankilassa istuvan pikkurikollisen (Oscar Isaac) kanssa. Pari rakastuu, mies vapautuu, tuo tuliaisina vaikeuksia vankilasta. Ajaja auttaa pelastaakseen naisen ja lapsen, seuraa väkivaltaa.
Refn tunnetaan rauhattomasta ja kylmän väkivaltaisesta Pusher-trilogiasta. Hollywood-debyytti Fear X ja tuorein Valhalla Rising kehittelivät seesteistä, mutta yhtä lailla julmuuksien puhkomaa kerrontaa. Takaisin pinnalle nostanut Bronson viimeistään paljasti esteetikon.
Drive tuntuu synteesiltä: pettämättömän rullaavaan kuvalliseen tyyliin kerrottu L.A.-rikoskuvaus ei kaunistele väkivaltaa tai sen käyttäjiä, päähenkilöt ovat maailmansa ulkopuolisia ja myyttisen selväpiirteisiä. Kohtaloissa on fatalismia, lopputulema on kirjattu jo ensikohtaamisiin.
Uutta on kuitenkin ironisesti tyylittelevä pehmeä elektroraita ja herkkä, orastava rakkaustarina, jolle musiikilla ja viipyilevillä kuvilla luodaan pyhiä vivahteita. Ohjaajan feminiiniseksi kutsuma elementti lieventää tuttua ankaraa sävyä. Refnin miellyttävin teos on kaukana kylmiltä tanskalaiskaduilta, raaimmillaankin.
Kohtauksista merkillepantavin on yhden hissimatkan aikana sattuva nyrjähdys hellyydestä raakuuteen. Sivuhahmojen peitelty kireys ja hetkin hyökkäävä ääniraita vihjaavat tulevasta, mutta Goslingin metamorfoosi on silti hätkähdyttävä. Liminaaliseen tilaan sijoittuvassa kohtauksessa päähenkilö heittää jäähyväiset toivolle ja vaihtaa ne tappamisen logiikkaan.
Kuvakerronnalla imua aikaansaadaan hitain kamera-ajoin, zoomein ja ristihäivytyksin. Veteraani Newton Thomas Sigelin kamera on lähes jatkuvasti pienessä liikkeessä, usein päähenkilöitään kohti. Ääni- ja musiikkikoukkuja käytetään paljon, tarinankuljetus pidetään alati vahvasti öljyttynä.
Kyse on ennen muuta jännitteen luomisesta. Se tehdään niin täydellisesti, että vapautus on välttämättä pettymys. Ron Perlmanin kaoottisen gansterimulkun tappo on juonellisesti tarpeellinen, eikä itse kohtauksesta ole helppoa löytää vikaa. Vaikutelma on yhtä kaikki antiklimaattinen. Viime tahtinsa rikosdraama jaksaa estetiikkansa voimin.
Goslingin huippusuoritus pohjaa huomattavalla tyylitajulla käytettyihin mikroeleisiin: pidätelty hymy, kiristyvä leukalinja, mykiksi jäykistyvät kasvonlihakset. Vaikka myyttinen, on hahmolla myös ihmisen piirteitä. Gosling on jo aiemmin todistanut poikkeuksellisen lahjakkuutensa. Drive tukeutuu voimalla näyttelijän kasvoihin, joiden ekspressiivisyys – vaikkakin erilainen – kilpailee vaikka Juliette Binochen kanssa.
Mulliganin pienessä tilassa tekemässä suorituksessa on tarvittavaa lempeää ja yksilöllistä presenssiä, joka nostaa protagonistin uhkapelin panokset korkeiksi. Kuten Goslingin, nojaa Albert Brooksinkin tärkeä rooli ääneen; loppuun huudettu raspikurkku kuuluu kuoleman virkamiehelle. Pienellä budjetilla kuvattu Drive nousee ja kaatuisi näyttelijöidensä mukana.
Alkuperäinen kaahailu Bullit (1968), sisällöttömään vivahtavan minimalistinen Keikkakuski (1978) sekä Michael Mannin näyttävä ja machohuuruinen Suurkaupungin hait (1982) ovat enemmän kuin “mies, nainen ja rikollisuus” -kolmiodraaman innottaijia. Näiden hahmot ja kohtaukset uusiintuvat Drivessa, mutta alkuperäisiin nähden ylivertaisella tyylillä.
Teksti: © 2011 Aleksi Salonen
Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2011 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »
Teksti: © 2012 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA