Dredd 3D

Ohjaus Pete Travis
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat / Intia
Pituus 95 min
Ikäraja 18 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Sarjakuvasankarit ja -antisankarit ovat edelleen pinnalla Hollywoodissa, ja niin myös vanhoja sarjakuvaelokuvia herätellään uudestaan eloon, nykyajan normeilla. Dredd 3D polkaisee jälleen käyntiin vuonna 1995 Judge Dredd –nimellä kulkeneen, englantilaiseen sarjakuvaan perustuvan tarinan. Sylvester Stallonen saappaat Tuomari Dreddinä täyttää nyt Karl Urban.

800 miljoonaa ihmistä asuu vanhan maailman raunioissa, jonka järjestystä ylläpitävät Tuomarit. Näillä lainvalvojilla on tehtävänään karsia oikeudenkäynnit sekuntien mittaisiksi; rikesakkoja ei tunneta, pikkurikoksesta heilahtaa häkki ja suuremmasta rötöksestä saa luodin poskeensa paikanpäällä. Kun kaupungissa leviää uusi huumausaine, on Dreddin aika rei’ittää sisäelimiä.

Vaikka huume onkin varsinainen syy selkkaukseen Peach Trees -pilvenpiirtäjässä, se jää pian toiminnan jalkoihin. Uuden vuosituhannen Dreddin ilme on suoraviivainen ja tyylilaji välivalta. Huumoria ei ole, lukuunottamatta taattuja ”Judgement time!” -one-linereita. Koska juonella ei edes yritetä kosiskella, on tarkasteltava toimintaa.

Lajityypin kliseet löytyvät. Juoksemalla pääsee ammuksia karkuun, viholliskorstot eivät osaa käsitellä aseitaan ja synkkyyden korostamiseksi hyvikset eivät hymyile – sitä tekevät vain pahat pojat ja tytöt. Kliseet ovat kuitenkin paikallaan tällaisessa veriroiskeessa, jolle realismi tekisi vain hallaa.

Sarjakuvalle ollaan tällä kertaa uskollisia. Kaupunki on upean ruma ja betonihelvetin sisään jämähtäneen hien ja ruosteen voi melkein haistaa. Kuoleman näyttämö on samaan aikaan ahdas ja tilava. Värimaailma neonkyltteineen ja jopa Karl Urbanin suun autoritääriset mutrustelut kumartavat alkuperäisteoksen suuntaan.

Slo-mo-huumeen vaikutus on hienosti kuvattu ja tehostetta viljellään alussa lähes kyllästymiseen asti. Soundtrack koostuu rock- ja metallimäiskeestä ja ääniraitakin pitkälti surrealistisesta, raudan raapimista ja kuparin vinkumista muistuttavasta kakofoniasta. Ajoittain kohtausten sisällä on kummallista laadunvaihtelua eri kuvien välillä, sekä kohinassa että yleisessä kuvatarkkuudessa.

Tarina mahdollistaisi herkullisten moraaliteemojen tutkiskelun: Kuinka voidaan varmistua siitä, että ilman oikeudenkäyntiä kuolemantuomion saava henkilö on todellisuudessa syyllistynyt rikokseen? Miten voidaan selvittää, onko syyttömiä tuomittu ja teloitettu? Mahdollisuudet jätetään käyttämättä. Lyhyt viittaus moraalin harmaaseen alueeseen saadaan naistuomarin ampuessa pienen lapsen isän, mutta ongelmallinen tilanne ohitetaan helposti sillä, että isi oli paha mies.

Dredd 3D on silti kierolla tapaa viihdyttävää katseltavaa. Visuaalinen ote on vahva ja tarinan yksioikoisuus antaa luvan lapsellisesti hekotella ylikorostetun mutrusuun möreille sutkauksille. Kaikesta vakavuudesta huolimatta paatosta ei ole luotu kulmat kurtussa. Dredd ei edes yritä olla kuin brutaalia väkivaltaa alusta loppuun.

Blu-ray FS-Filmin julkaisussa terävä 1080p anamorfinen laajakuva 2.40:1 -kuvasuhteella. Valittavissa DTS HD Master Audio 7.1 ja Dolby Digital 5.1 -ääniraidat. Levyllä elokuvan 2D ja 3D -versiot. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2012 Marko Pekkanen