Scifileffoja independent-tyyliin tehtaillut ohjaaja Richard Kelly osui ensimmäisellä täyspitkällään suoraan kultasuoneen. Donnie Darkosta (2001) tuli välittömästi kulttisuosikki ja se teki tuntemattomasta Jake Gyllenhaalista A-listan tähden. Nyt, lähes vuosikymmentä myöhemmin, elokuvaa pidetään aitona kulttiklassikkona, joka jatkaa edelleen uusien yleisöjen löytämistä.

Kellyn uran kiistatonta kohokohtaa dominoi Jake Gyllenhaal Donnie Darko-nimisenä nuorena miehenä, jota kiusaavat näyt ihmisen kokoisesta jäniksestä, joka johdattelee Donnien tekemään sarjan rikoksia. Pelastuttuaan täpärästi kummallisesta onnettomuudesta, jossa lentokoneen moottori rojahtaa suoraan Donnien huoneeseen, Donnie tuntee pakonomaista tarvetta tehdä kuten Frank-jänis sanoo. Pojan mielisairauden uudenlaiset ilmenemismuodot huolestuttavat niin hänen perhettään kuin terapeuttiakin.

Elokuvan juonenkulku saattaa päällisin puolin tuoda mieleen Harveyn (1950), mutta siinä missä James Stewartin tähdittämä Harvey on kevytmielistä kohellusta ja komediaa, Donnie Darko on pääosin synkkää scifillä maustettua trilleriä.

Elokuva esittelee laajan hahmogallerian kompleksisen nimihahmon tueksi. Kiinnostavimpia sivuhahmoja tulkitsevat Patrick Swayze ja Beth Grant. Viime vuonna syöpään menehtynyt Swayze ehti jättää taakseen pitkän uran, mutta miehen esittämiä hahmoja vaivasi usein tietynlainen hengettömyys ja tylsyys. Samaa ei onneksi tarvitse sanoa lipeväkielisestä life coachista, jonka niljakkaaseen rooliin symppiksen oloinen Swayze pelottomasti heittäytyy.

Tärkeilevänä opettajana esiintyvä Beth Grant on pientä ja heiveröistä ulkomuotoaan myöten elokuvan comic relief. Myös Holmes Osborne ja Jena Malone tekevät vivahteikkaat suoritukset. Osborne tuo tuiki tavallisen jokamiehen rooliin huumoria ja Malone ilmentää teini-ikää herkästi.

Vaikuttava näyttelijäensemble kulminoituu Jake Gyllenhaalin suoritukseen, joka lukeutuu edelleen Oscar-ehdokkaanakin olleen näyttelijän parhaimpiin. Donnie Darkon jälkeen isompia rooleja saanut Maggie-sisko (Maggie Gyllenhaal) on myös sittemmin kohonnut Oscar-ehdokkaaksi.

Melankolisen kauniin musiikin siivittämä elokuva nivoo yhteen niin monia eri teemoja, että kokonaisuus on väkisinkin sirpaleinen. Teini-ikäisten kasvukipuja, aikamatkailuscifiä ja mielisairauden kanssa elämistä voitaisiin pitää elokuvan tärkeimpinä teemoina. Ne sulautuvat kitkattomasti yhteen näyttelijöiden ja ohjaajan ryhmätyön ansiosta.

Erikoinen elokuva vaatii avautuakseen useamman katselukerran, mutta jokainen kerta tuo katselukokemukseen jotain uutta. Donnie Darko on jokaisella kerralla yhtä liikuttava ja vaikuttava, ja jokaisella kerralla se kietoo katsojan tunnelmansa pauloihin vielä hetkeksi lopputekstien jälkeenkin.

Teksti: © 2010 Kreeta Korhola