Disney tulee taas! Tällä kertaa tarjotaan juuri meteoriitilla friteerattua allosaurusta, siis á la Dinosaurus. En tiedä missä menee kohtuuden ja monien muiden asioiden rajat, jos Disney uskaltaa vielä tämänkin jälkeen syöttää meille näin tuttua loppuun purelkestua potaskaa. Taitaa kai olla tässä turha suuta aukoa, ei siitä pitkälle päästä.

Dinosaurus (Dinosaur, 2000 USA) on ohjaajakaksikon R.(-alph) Zondagin ja E.(-ric) Leightonin työstämä digitaaliseikkailu, joka kuuliaasti noudattaa Walt-sedän aikoinaan “määräämiä” ohjeita. Aluksi ihmetellään miksi sankari on tällainen tms. ja tämä haluaa näyttää kaikille olevansa normaali tms. ja lopussa kaikki on hyvin ja paha saa palkkansa. Elokuva jopa lainailee Disneyn menneen vuosikymmenen menestyksiltä Tarzanilta alun ruma-ankanpoikanen kohtaus ja lopun kieleketaistelu on taas suoraan Leijonakuninkaasta (kiitos huomiosta TV-Maailman kriitikolle Antti Lindqvistille).

Dinosaurus alkoi olla niitä ensimmäisiä tietokone-elokuvia, joka henkilökohtaisesti ei enää hätkähdyttänyt tekniikallaan. Homma alkaa olla jo tuttua huttua. Eipä silti ruveta kritisoimaan mikkihiiri-tehtaan tehosteita. Elokuvassa matkataan ainakin alkupuolella huikeiden maisemien ja suunnattomien dinosaurusten ohitse. Alkukohtaus tuntuu kuitenkin jotenkin irralliselta elvistelyltä.

Elokuva kertoo dinosauruksesta, joka syntymästä asti on asunut makien kanssa. Eikä suomupintainen sankarimme tiedosta oikein eroavaisuuttaan. Hetken päästä taivaalta alkaa ropista golfpallon kokoisista möhkäleistä aina kilometrien kokoisiin meteoriitteihin. Tämän jälkeen jutussa aukeaa uusi lehtinen ja siirrytään selviytymistarinan pariin. Sankarimme “ruma-ankanpoikanen-juoni” kaikkoaa ikävästi ja juttuun tuodaan mukaan harson ohut rakkaustarinakin. Taitaa sankarikin saada “joutsenen siivet” selkäänsä.

Elokuva toimii silti kohtuullisesti, vaikka juoni onkin Disneyltä harvinaisen huono. Pääasiallisen vastuun kantaa juuri tehosteet, joilla saadaan tyhmältä tuntuvat asiat näyttämään edes hienoilta. Välistä viulunkieltä vingutetaan niin pahasti, että herkimmät lapsoset saattavat pelätä liikaa. “Huoltajan seurassa 6 vuotiaat” -sääntö on ehkä hitusen liian alhainen. Elokuva ei tarjoa tehosteissa suuria uudistuksia, sen teki jo Toy Story, eikä idea, eikä juoni ole taikurin loihtimaa. Tuttua ja turvallista Disney tehtailua.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen