Norjalaisen Herbjørg Wassmonin 20 kielelle käännetty menestystarina Dina’s Book toteutettiin filmiksi Pohjoismaiden kautta aikojen suurimmalla budjetilla. Monikansallinen tuotantotausta on taannut viimeisen päälle kauniisti kuvatun elokuvan. Kameran takaa löytyy muun muassa Susien klaanin kuvannut tanskalainen Dan Laustsen. Tarinan saa kuitenkin hehkumaan Norjan karu jylhä luonto, jonne filmin tapahtumat sijoittuvat.

Filmin päähenkilönä valtaa kankaan Maria Bonnevien (Jerusalem) esittämä määrätietoinen Dina, jonka traaginen tarina käynnistyy norjalaisesta pikkukylästä. Vielä nuori Dina tappaa vahingossa äitinsä kaatamalla tämän päälle suuren kiehuvan pesusaavin. Tapaus järkyttää niin Dinan isää kuin koko kylää, mutta ennen kaikkea nuorta Dinaa, joka pakenee vuorille mukanaan järkytys ja ymmärtämättömyys.

Elokuva Dina (I am Dina/ Jeg er Dina/ Jag är Dina, 2002 Norja/Tanska/Ruotsi/Saksa/Ranska) jatkaa aikuiseksi kasvaneen määrätietoisen naisen tarinaa, joka nyt etsii ennen onnettomuutta saamaansa rakkautta ensin talossa asuvan muusikon musiikin kautta ja myöhemmin sinne saapuvien miesten kautta. Aikanaan vanha leskimies vaatii Dinan kättä tämän isältä, ja isä lupautuu rikkaan miehen appiukoksi. Tämä avioliitto on kuitenkin tuhoon tuomittu jo ennen sen virallistamista, ja voimakastunteinen Dina tekee tälläkin kertaa oman ratkaisunsa.

Tanskalaisen kauhuelokuvan uuteen suosioon elokuvallaan Yövahti nostanut ohjaaja Ole Bornedal voidaan muistaa myös raa’asta elokuvasta Bleeder. Dina taitaa kuitenkin olla Bornedalin tähän mennessä menestynein elokuva. Monelta kantilta katsottuna Dina onkin mallikelpoinen naiselokuva, joka varmasti nostaa tunteet pintaan niin nais- kuin mieskatsojissa. Wassmonin kirjaa lukematta elokuva tuntuu saavansa pohjansa todella vankasta taustatarinasta. Filminä Dinan tarina toimii hienosti. Esiintymisellään katseen vangitseva pääosanesittäjä Maria Bonnevie sekä nuoren Dinan esittäjä Amanda Jean Kvakland ovat kiitettävästi mukana rooleissaan. Bonnevien uralta löytyykin vahvoja rooleja Tukholman Dramatenin lavalta. Eläväisen ja tunnerikkaan Dinan rooli ei varmastikaan olisi sopinut jokaiselle. Elokuvan muista rooleista jää ehdottomasti mieleen Dinan aviomiehen velipuolen Nielsin roolissa esiintynyt Mads Mikkelsen (Pusher).

Parhaat hetkensä elokuva ammentaakin juuri Dinan ja tämän läheisten miesten väliltä. Dina ottaa itselleen miehen aina kokonaan, mutta heittää myöhemmin pois kuin rukkasen. Ensimmäinen ja melkein ainoa ylilyönti tapahtuu elokuvan loppupuolella, kun Dina tuhoaa isännättömäksi jääneen Nielsin unelmat. Tässä Mikkelsen tekee roolinsa uskomattomalla ammattitaidolla. Tämän jälkeen onkin harmittavaa, kun elokuva päätetään niin kuin päätetään. Olo on kuin olisi kysytty tärkeä kysymys, johon tietää tyhjentävän vastauksen, mutta kysyjä vastaakin itse ja vieläpä väärin. DVD-julkaisun vaihtoehtoinen loppu ei tarjoa suurta muutosta.

Dina kuuluisi ehdottomasti katsoa teatterin suurelta kankaalta. Norjan vuoret ja vuonot piirtyvät taustalle upeissa otoksissa. Luonnon asema elokuvassa ei kuitenkaan jää taustalle, vaan se kuvaa Bonnevien esittämän päähenkilön armottomuutta ja tunnekirjoa läheisiään kohtaan. Pohjoismaiden kallein elokuva on näin kieltämättä kaunista katsottavaa.

teksti: © 2002 Raimo Miettinen