Detroit Rock City (1999 USA) on elokuva, jonka kohdeyleisö sijoittuu lähellä alakouluikää ja paikoin tämä voi sopia friikahtaneimmille KISS-faneille. Muille leffa ei tarjoa montaa sanomisen veroista sanaa. Aikansa musiikilla, tutulla komedia juonella ja puolituntemattomilla näyttelijöillä kasattu KISS-rymistely ei sytyttänyt minua. Elokuva jäi vaisuksi, se ei edes ärsyttänyt kunnolla, vaikka juonessa olikin tikkuja pystyssä pahanlaisesti.

Poika nelikkö haluaa päästä katsomaan idoleitaan, KISSiä, hinnalla ei ole väliä. Pojat sattuvat olemaan suhteellisen samanlaisia, mutta jokaiselle tulee matkalla omat ongelmansa vastaan. Yhdellä on vanhoillinen äiti paapomassa, toisella taas on pahanlaatuinen tuhoamisvimma ja kaksi muuta hankkivat ongelmia jo reilusti ennen itse konserttia. Alapäähuumori vältetään hyvin, mutta ajattelu tuntuu tapahtuvan kuitenkin sillä elimellä, joten tissit saavat heilua.

Haahuilua komedialajien välillä; teinikomediasta rakkauskomediaan ja tietenkin kovaa keskustelua discoteekista ja rock’n‘rollista. Tuntuu siltä, että nuorison väittelyt eivät olisi muuttuneet yhtään. Pääosissa nähdään muun muassa Edward Furlong (Terminator 2, American History X) ja kolme muuta, itselleni tuntematonta näyttelijää (Guiseppe Andrews, James DeBello, Sam Huntington). Furlong ei saa hahmoonsa kunnolla ulottuvuuksia, johon osa syynä on Carl V. Duprén huonossa käsikirjoituksessa. Furlong tiputtaa pisteitään omassa strippauskohtauksessaan, viimeisimmässään American History X:ssä mies kykeni moninverroin parempaan suoritukseen.

Detroit Rock City on yksi niiden monien nuorisokomedioiden joukossa ja ikävä kyllä se ei eroa kuin KISS-powerilla. Muuten elokuva onkin vaisu ja tylsä, parilla hassulla vitsilla kasattu raina. Elokuvan teossa ovat olleet mukana tietenkin itse KISSin pojat, Gene Simmons, Paul Stanley, Ace Frehley ja Peter Criss. Elokuva on huono esimerkki siitä, millainen suurbändin oma elokuva voi olla. En ole nähnyt Spice Girls tyttöjen elokuvaa, mutta uskon siinä olevan ainakin kourallinen enemmän potentiaalia komediana.

teksti: © 2001 Raimo Miettinen