Danielle (Shannon Lucio) karkaa kotoaan ja matkustaa ystäviensä Karenin ja Alician luokse Miamiin, jossa kaikki coolit nuoret ovatkin jo täyttä häkää Spring-breakia juhlimassa. Jatkuvan biletyksen lomassa nuori ja komea, mutta kieroakin kierompi J.T. iskee silmänsä Danielleen ja siitä sitten alkaakin loputtomat iskuyritykset. Ikävä kyllä Danielle on jo ihastunut söpöön Shaneen, joka vuokraa työkseen veneitä Miamin turisteille äitinsä (Kathy Baker) kanssa. Samaan aikaan ympäri Floridan vesiä tapahtuu sarja haiden hyökkäyksiä, joita Daniellen veli Charlie (Wayne Thornley) alkaa tutkimaan. Onneksi Charlie sattuu työskentelemään meribiologina juuri samassa paikassa missä Danielle bilettää kavereidensa kanssa, joten haiden hyökätessä Miamiin apu on lähellä.

Tällaisia elokuvia ei pitäisi tehdä, saati sitten arvostella tosissaan. Paul Shapiron ohjaama, täydellisen kömpelö ja kaikin puolin ansioton hai-elokuva ei itse asiassa ole lainkaan hai-elokuva, sillä 88 minuutin leffasta noin 70 minuuttia keskitytään jokaisen pepun, tissin ja hauiksen kuvaamiseen Miamissa. Elokuvan lopussa hait varastavat pääosan tapahtumissa kymmeneksi minuutiksi, muu aika kulutetaan nuorison biletystä seuraten.

Dangerous Waterin (Spring Break Shark Attack, 2005 Yhdysvallat, Etelä-Afrikka) pääjuonena toimii nolo kolmiodraama, joka syntyy Daniellen, J.T:n ja Shanen välille. Tämä on kivuliasta katsottavaa, sillä nuoret näyttelijät ovat täysin hukassa surkean dialoginsa kanssa. Sitten, kun haiden hyökkäyksiin keskitytään minuutin parin verran silloin tällöin, ne tuntuvat täysin merkityksettömiltä ja käsittämättömän ulkokohtaisilta, sillä tähän sivujuoneen ei olla ehditty uhrata montaakaan hetkeä käsikirjoituksessa. Elokuva on muutenkin niin täynnä räikeitä epäuskottavuuksia, että niitä ei edes tässä yhteydessä kannata ruveta luettelemaan. Kun pilkkuna i:n päällä elokuvan lopussa seisoo juonenkäänne, joka saa typeryydessään katsojan haukkomaan henkeään.

Herää kysymys, miksi Shapiro on ylipäätänsä tehnyt elokuvastaan ikään kuin kauhuelokuvan, kun hän selkeästi haluaa keskittyä nuorisodraamaan? Tuloksena on täydellisen epatasapainoinen teini-kauhu-draama, jonka ääressä ei voi kuvitella kenenkään viihtyvän. Tämä on suoraan sanottuna huono elokuva, jota kenenkään ei tulisi katsoa.

teksti: © 2006 Antti Honkala