Täydellisesti istuva musta puku, valkoinen paita ja kumimaisen ilmeettömät kasvot. Sliipattu mies on spekulatiivisen markkinatalouden kiitelty ja vihattu kultapoika, joka on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa. Ja 28-vuotias miljardööri Eric Packer (Robert Pattinson) tahtoo hiustenleikkuun.

Valta-osaltaan luksuslimusiinin korkilla ja teräksellä verhoiltujen ovien suojaan sijoittuvat aivoriihet esittävät kylmäverisen analyyttisen tulkinnan nykypäivän talouspoliittisesti jännittäytyneestä yhteiskunnasta.

Cronenberg pohtii ja ennustaa. Cosmopolis tuntuu ja näyttääkin ajoittain scifiltä, mutta ei ole sitä.

Parturireissu nojaa Yön ritarin paluusta ja Margin Callista tuttuihin rakenteisiin. Katsojan perustarpeita hylkivä kerrontakieli kiusoittelee sinkoilullaan. Viittaukset Occupy-liikkeeseen ovat ilmeselviä, mutta syyn, seurauksen ja ymmärtämättömyyden kuvaajana Cosmopolis on verraton. Tavanomaisen dialogin ulkopuolelle asettuvat sanailut päätyvät syvempään ja koherentimpaan tilanneanalyysiin kuin temaattiset kilpakumppanit.

Postmodernin kirjallisuuden merkkimiehen Don DeLillon romaaniin pohjautuvat ajatukset reaalimaailmasta irrallaan olevasta finanssitaloudesta esitetään kieron selkeästi. Teksti osuu maaliinsa jos vain hyväksyy ajatuksen siitä, että keskustelujen osapuolet kommentoivat toistensa ajatuksia epäkonventionaalisesti. Eric Rohmerin teoksia mukaillen kyse on ideoiden ja teorioiden vuoropuhelusta, joka lypsää polttoaineensa kuulijan aktivoinnista.

Packerin ja hänen palkollistensa juttutuokiot ovat tiiviitä, mutta asiansa osaavana elokuvantekijänä Cronenberg sanoo asiansa ennen kaikkea kuvilla. Mainosnukkemainen monoliitti tutustuu ympäristöönsä hiljalleen ja arvaamattomasti. Teot ovat kuitenkin omalla tavallaan loogisia, astuuhan toisen maailman asukki steriilistä ympäristöstä massojen joukkoon. Mikään ei ole aiemminkaan ollut ylittämätöntä, miksi olisi nytkään?

Kaikkivoipaisuus riisutaan vaatekappale kerrallaan Packerin yltä ja samalla kaksi maailmaa alkavat yhdistyä. Nicholas Winding Refnin Valhalla Risingin tapaan vartalosta kuoriutuu tunteva ihminen. Ökymies toistaa lakonisen varmasti huomioita, joilla hän todistelee olevansa tavallinen pulliainen. Käytännön hylkiminen on kuitenkin tehnyt hänestä kaiken näkevän sokean.

Pohjimmiltaan Cosmopolis on paitsi kaksijakoisuuden olemuksen viiltävä esitys, niin myös kuriton piirros yksilöstä, joka saa liikaa liian nopeasti. Synnynnäisten etujen, kuten vaikka ylivertaisen nerouden tai perityn omaisuuden, synnyttämä vieras ja vääristynyt katselukulma arkeen luo epäluuloisen ja kyltymättömän ahneen mielen.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti 2012: Jouko Luhtala