Conan the Barbarian

Ohjaus Marcus Nispel
Näyttelijät Jason Momoa, Stephen Lang, Rachel Nichols, Ron Perlman, Rose McGowan
Maa Yhdysvallat
Pituus 115 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Vuonna 1982 John Milius ohjasi Robert E. Howardin sarjakuvaan perustuvan Conan Barbaari –elokuvan. Se oli visuaalisesti hieno ja tyylikkään vähäeleisesti toteutettu fantasiaseikkailu, jota voidaan vieläkin pitää oman genrensä helmenä.

Vanhojen klassikoiden suhteellisen nopea kierrätys on vähintäänkin riskialtista puuhaa, mutta ohjaaja Marcus Nispel tarttui haasteeseen siitä huolimatta.

Juoni mukailee vuoden 1982 elokuvaa, mutta on uskollisempi Howardin sarjakuville. Nuori Conan (Jason Momoa) menettää isänsä (Ron Perlman) ja yhteisönsä, kun paha Khalar Zym (Stephen Lang) ryöstää joukkoineen Conanin kotikylän. Tästä lähtien Conan on kuljeskellut pitkin valtakuntia ryöstellen ja sotien vailla päämäärää.

Eräänä päivänä Conan pääsee kuitenkin Khalar Zymin jäljille, eikä aio luovuttaa ennen kuin hänen isänsä surmaaja on maksanut teoistaan.

Conan the Barbarian on puuduttava kostotarina. Toimintakohtauksia on kymmenen minuutin välein. Toiminnan runsauden on tarkoitus pitää katsoja penkin reunalla, mutta käytännön vaikutus on päinvastainen: pelkkä huitominen ja hakkaaminen passivoittaa ja väsyttää tarinaa kaipaavan katsojan.

Kaiken lisäksi miekkojen kalistelu on kuvattu jälleen kerran liian läheltä, kuvakulmat vaihtuvat sattumanvaraisesti ja leikkausnopeus on sekunnin luokkaa. Ainoastaan playstation-natiivit voivat seurata tätä kärsimättä.

John Milius ymmärsi aikoinaan karsia elokuvansa liiasta dialogista, niinpä kerronta oli enemmän kuvallista. Kunpa Nispel olisi ymmärtänyt saman. Nyt Conanin suuhun on istutettu täysin typerää sanailua, kuten “I live. I love. I slay. I am content.”, jota Jason Momoa örisee pokerina.

Uudessa Conanissa on toisaalta myös moderneja ulkoisia hyveitä, kuten komeat lavasteet ja suhteellisen toimivat CG-elementit.

Huono ei ole Jason Momoakaan Conanina. Conanin rooliohahmo ei tosin vaadi näyttelijältä paljoakaan, mutta fysiikalta sitäkin enemmän. Ulkoiset raamit Momoa täyttää hyvin, vaikka uusi Conan taipuu tässäkin suhteessa edeltäjälleen ja Arnold Schwarzeneggerille, niin koomiselta kuin sen äänen sanominen saattaakin kuulostaa.

Conan the Barbarian esitetään 3D:nä, kuinkas muutenkaan. Tälläkään kertaa elokuva ei hyödy kolmannesta ulottuvuudesta, pikemminkin päinvastoin: elokuva näyttää lasit päässä harmittavan hämärältä.

DVD: Future Filmin julkaisulla on DVD-mittapuulla perushyvä kuvan- ja äänenlaatu. Kuvaformaattina on komea 2.35:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraitana Dolby Digital 5.1.

Lisämateriaalejakin löytyy mukavasti, yhteensä yli 40 minuuttia. Levy sisältää neljä lyhyehköä dokumenttia, joiden nimet kertonevat kaiken tarpeellisen: Conanin legenda, Robert E. Howard: The Man Who Would Be Conan, Battle Royal: Engineering the Action ja Staging the Fights.

Teksti: © 2011 Antti Honkala