Taivaanrantaa maalaava, 12 vuotta taksikuskina työskennellyt mutta limusiiniyrityksestä haaveileva Max (Jamie Foxx) poimii oikeustalon edestä asiakkaakseen harmaantuneen herrasmiehen.

Vincentiksi (Tom Cruise) itsensä esittelevä miekkonen lahjoo setelinipulla Maxin kuskikseen loppuillan ajaksi, vaikka tällainen kulkuneuvon vuokraustoiminta rikkoo Los Angelesin taksin koodistoa.

Seurapiirihailta näyttävä ja suurkaupunkiin muka kiinteistökauppoja järjestämään tullut Vincent paljastuu kylmähermoiseksi, liikkeissään häikäilemättömäksi ammattitappajaksi.

Maxin jouduttua pistoolin väärään päähän hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä uskollisesti loppuun aiemmin solmittu diili: ajattaa ulkopaikkakuntalaista murhamiestä kohteesta toiseen, ja sopeutua mahdollisiin yllättäviin muuttujiin.

Collateralissa vedetään syytön mukaan tekojaan katumattoman syyllisen kalmanralliin. Vincent suhtautuu toimeensa ehkä itseään tunnontuskilta suojellakseen tunteettomasti. Hän on huippuluokan ammattilainen, jonka ala sattuu olemaan murhaaminen rahasta.

Max on kaduntallaajan arkkityyppi, joka olosuhteiden pakosta joutuu vahvemman juoksupojaksi. Hänestä tehdään osasyyllinen lukuisten murhien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Mutta silti miesten välille syntyy kiero suhde, jota ei ylläpidä pelkästään viha. Vincent on ambivalenttina roistohahmona mielenkiintoinen. Räiskiessään hän on hirviö. Taksin ahtaissa sisuksissa käytävissä keskusteluissa hän on eksistentialistinen. Lopussa säälittäväksi äityvä Vincent onnistuu manipuloimaan katsojan ja Maxin tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan.

Collateralin kuvaus on intiimiä, se nauttii tarkoista lähikuvista tuomalla kameran kohteidensa iholle. Etenkin suositaan kuvakulmaa, jossa kännykkään puhuvaa ihmistä kuvataan pään takaa, korvan yläpuolelta.

Suurkaupungin yöllinen syke on oma hahmonsa, jota mallintaa terävästi ja aidosti digitaalikamera filmin sijaan. Digin käyttö antaa elokuvalle poikkeavan sävyn. Piirteestä voi tosin olla montaa mieltä: filmimateriaalin pehmeys ja tietty rakeisuus ovat hävinneet, joten kuvan “pinta” ei tunnu siltä, mihin on tottunut ja mitä osaa elokuvilta odottaa. Kuitenkin pimeät maisemat olisivat olleet mahdottomia taltioida yhtä upeasti filmille. Digitaalisuus tuo mukanaan paremman valoherkkyyden

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen