Chronicle

Ohjaus Josh Trank
Näyttelijät Dane DeHaan, Alex Russell, Michael B. Jordan
Maa Yhdysvallat, Etelä-Afrikka
Pituus 84 min
Ikäraja 12 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 20th Century Fox, Davis Entertainment, FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
• Ekstrat 1
• Lisää alla

Blu-ray

Supersankareita! Löydetty kuva-aineisto! Näistä lähtökohdista on viime vuosina tekaistu yhä kiihtyvällä tahdilla toinen toistaan samankaltaisempia menestysleffoja. Alle kolmekymppiset kaverukset Josh Trank ja Max Landis löivät genret yhteen ja lopputulos kantaa nimeä Chronicle. Kriitikot yleisesti ottaen tykkäsivät. Katsojia riitti.

Koulukiusattu (Dave Henaan), herra pelimies (Steve Montgomery) ja näiden kahden nuorukaisen todellisuuksien välillä seilaava Matt (Alex Russell) muodostavat teinitrion. Luola, säteilyä, hyppyleikkaus ja jo lennetään. Alun kotivideomaisella ilmaisulla pyritään ehdollistamaan katsoja sille, että mitään ei oikeastaan selitetä. Vakavien teemojen käsittelyyn pyrkivä elokuva tuntuu ratkaisun myötä kaiken aikaa epäuskottavalta.

Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa koulukiusaaminen nousee esille, kun jollakulla sorretulla napsahtaa päässä ja juhlasalin lattialla makaa tusina kylmästi murhattuja unelmavävyjä ja -miniöitä, joista jokaisella oli luonnollisesti loistava tulevaisuus edessään. Sairas kostofantasia on supersankarinäkökulmasta tarkasteltuna arkkikonnan syntytarina.

Tekijät ovat ottaneet tietoisen riskin kirjoittaessaan epäsympaattisen luuserin elokuvansa keskiöön. Uhkapeli kannattaa, sillä vaikka Andrew onkin aika lailla ärsyttävä räkänokkateini, on näkökulma sentään aivosolut aktivoiva. Nälvittyä nörttiä tekijät eivät tosin suuremmin kannusta. Surkeudelle on syynsä, mutta elintilaa kerran päähän potkitulle köyhälle ei ilmeisesti sovi antaa. Vallan mukana tulee suuri vastuu, tokaisi Parkerin Ben. Chroniclessa menestykseen tottuneet osaavat käsitellä uusia kykyjään, mutta kiusatusta tulee sadistinen tappaja.

Valitettavasti paperilla kiinnostavat teemat ja hyvät ideat on toteutettu Korean demokraattisen tasavallan innovaatio-ohjelmaa mukaillen. Halvan näköinen yleiskuosi, köpöiset hahmot ja kliseiden pakonomainen vilauttelu viiltävät kaikki lovensa tarinaan. Erityisesti juonen pitkitetty toinen puolisko sekä täysin mitäänsanomaton, pakollinen tyttöystävä piinaavat kokonaisuutta. Vaivaisessa puolessatoista tunnissa on kertausta ja junnausta suurin piirtein sen verran, että trimmaus Twilight Zone -jakson pituuteen ei olisi ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto.

Löydetty materiaali –lähtökohtaa käytetään lähinnä tekosyynä. Levitaatiotaitojen vuoksi kamera liikkuu kohtalaisen vapaasti, mikä tekee kerronnallisesti työkalusta jo sinällään kohtalaisen tarpeettoman. Ikään kuin laiskaan ratkaisuun olisi päädytty täysin väärin perustein. Konsepti myy, sen nojalla syötetään idioottimaisuuksia ja kukaan ei odota ihan niin sliipattua olemusta. Kömpelöä kuvakerrontaa ja irtonaisia kohtauksia ei voi, eikä saa selittää mukamas amatöörien kuvaamalla lähdemateriaalilla. Jo vuonna 1999 The Blair Witch Project näytti, miten homma toimii.

Blu-Ray: Julkaisussa DTS-HD MA 5.1 -ääniraita ja anamorfinen 1080P-resoluution 1.85:1 -laajakuva. Ekstroina poistettu kohtaus, kameratesti ja lyhyt tehosteanimaatio.

Teksti: © 2012 Jouko Luhtala