Kesäsesonki on parhaimmillaan rapakon takana elokuvateattereissa, joten myös meille saapuu hieman myöhässä useampi valmiiksi pureskellun oloinen jatko-osa. Sankarit valtaavat kankaan, eikä niistä varsinkaan rahallisesti mitattuna pienintä pottia ole keräämässä huippuunsa viritetty “markkinatykki” Charlien enkelit – kurvit suoriksi (Charlie’s Angels: Full Throttle, USA 2003). Suurelle yleisölle suunnattu enkelikolmikon ottamuksista kertova raina lentelee esikoisosan nostattamalla ilmavirralla. Kun kyseessä on tämänkin suuruusluokan elokuva, saattaa jo arvata, ettei sen tekemisessä ole otettu minkään sortin riskejä kuten persoonallista juonta, monipuolisempia hahmoja tai edes suurempia eroavaisuuksia edeltävään osaan. Tällä kertaa elokuvan tekeminen on vedetty mielestäni liiankin turvallisten vesien kautta. Lopputulos onkin loppujen lopuksi puuduttavaa kertausta, minkä voi huomata myös kohdeyleisö.

Enkeleiden seikkailu on tällä kertaa juuri sitä, mitä enkeleiden kuvittelisikin tekevän. Vaikka kuvassa päristelläänkin crossipyörillä tai syöksytään helikopterin kyytiin juuri ennen kuin mätkähdetään maahan höyhenkasaksi, on meiningissä kuitenkin joka kohtaukseen ulottuva huolettomuus. Hengenvaarallisista tilanteista pelastutaan, kun ympärillä on aina suojelusenkeli eli huippuagentti nostamassa kollegansa jyrkänteen reunalta. Kakkososassa tehtävänä on varastaa takaisin kaksi sormusta, jotka sisältävät eri todistajien tietoja. Myöhemmin Charlien kolme huippukoulutettua enkeliä joutuvat kuitenkin liemeen menneisyyden alkaessa jahdata heitä.

Cameron Diaz, Lucy Liu ja Drew Barrymore ovat edelleen Natalie, Alex ja Dylan, eikä sovinnaiselta olisi tuntunutkaan vaihtaa sankarittaria toisiin. Kolmikosta valovoimaisin on Diazin esittämä Natalie, joka pahasti näyttää ajautuneen myrskyävältä agentinuralta avioliiton rauhalliseen satamaan. Tämä aiheuttaa sopivasti kitkaa enkeleiden kesken. Huonompi juttu on Dylanin (Barrymore) synkäksi paljastuva menneisyys. Ei ole ensimmäinen kerta, kun sankarille on kirjoitettu yhtä arvattava menneisyys. Taistelukohtaukset on toteutettu tyylikkäästi. Enkelit lentävät vihollisten kimppuun, mutta mielestäni saman veroisiin suorituksiin kuin edellisessä osassa ei nyt ylletä.

Superviihdettä! Joku on osunut oikeaan sanoessaan näin. Sillä juuri sitä Charlien enkelit kakkonen on. Kyllä tämän elokuvan kertaalleen jaksaa katsoa, kahdesti on jo kerran liikaa.

On valitettavaa, että suurista elokuvista vastaavat elokuvayhtiöiden klovnit päättävät vuosi vuodelta yhä vain määrätietoisemmin kulkea kohti yhtä samaa pistettä. Suuret kassamagneettielokuvat saavat takuuvarmasti aikanaan jatko-osia, jotka ovat läpeensä sieluttomia. Pahimmassa tapauksessa tästä seuraa esikoisosaa apinoivien ja ihailevien elokuvien kuollut armeija. Charlien enkelien – Kurvit suoriksi edustaa osaltaan tällaista elokuvaamista.

teksti: © 2003 Raimo Miettinen