Kim Basinger esittää perheenäiti Jessica Martinia, jonka kotiin murtautuu keskellä päivää aseistettu miesjoukko, joka kidnappaa hänet. Hänet teljetään vangiksi ison talon ullakolle hänen tietämättä kidnappauksen syytä. Kidnappaajien lähdettyä Jessica yrittää ainoana toivonaan soittaa rikkinäisellä puhelimella satunnaiseen numeroon pyytääkseen apua. Sattumalta puhelu yhdistyy samassa kaupungissa liikkuvalle Ryanille, mutta nuori mies ei ole uskoa hysteeristä naista ja tämän avunhuutoja todeksi. Jessica pyytää Ryanilta vain, että tämä ei katkaisisi puhelua ja lupaisi auttaa häntä.

Cellularin tarina perustuu löyhästi Los Angelesissa 1999 paljastuneeseen Rampart -skandaaliin, jossa useita poliiseja vastaan nostettiin syytteitä mm. korruptiosta. Jengirikollisuuteen erikoistunut C.R.A.S.H. -erikoisosasto oli toiminut vuosia laittomasti lavastaen mm. jengien jäsenten kuolemia sekä myynyt takavarikoituja huumeita kadulle takaisin. Elokuvan DVD:ltä löytyy dramatisoitu dokumentti aiheesta. Kovin kummoista yhteyttä itse elokuvan ja skandaalin välillä ei ole kuin korkeintaan pari samankaltaista kohtausta.

Sijaisnäyttelijän uralla paremmin menestyneen ohjaaja David R. Ellisin toimintatrilleri nytkähtää liikkeelle jo alkumetreillä mallikkaasti unohtaen paikoin hollywoodilaiseen tyyliin todellisuuden ja realismin ja paahtaen viihdyttämisen nimissä alusta loppuun saakka. Katsoja aavistaa helposti alkuasetelmista, ettei nuoren Chris Evansin esittämä Ryan saa päätettyä puheluaan kovin nopeasti. Edessä on tutulla reseptillä kasattu vauhtipaukku tyyliin Die Hard ilman Bruce Willisiä tai Bad Boys ilman Will Smithin ja Martin Lawrencen sanailua. Cellular tiedostaa esikuvansa eikä pyri peittämään lainauksiaan, jolloin elokuva tyydyttää varsin hyvin kyseisten elokuvien ystävät. Mausteena elokuvassa on alkeellinen ja kankea musta huumori. Onneksi ohjaaja Ellis ei ole napannut sankarimme matkaan ärsyttävää, teennäisen hauskaa riippakivikollegaa. Näin satunnaiset vitsit saattavat jopa hymyilyttää.

Elokuvan rooleissa nähdään vaihtelevan tasoisia suorituksia Kim Basingerin itkuisesta epäonnistumisesta Jason Stathamin tasavahvaan kidnappaajan osaan. Sankarimme Chris Evans on tuore, nouseva kyky, jonka komeat kasvot saattavat myöhemmin helposti päätyä komistamaan partavesimainoksia. Ryanin rooli on kahden luonteenpiirteen kokoinen eikä se herätä uskoa urasta vakavammissa elokuvissa. Ärsyttävä Evans ei sentään ole, ainoastaan kovin persoonaton hymypoika. Ryanin exänä nähdään mallikasvoinen Jessica Biel.

Osalle kriitikoista tuntuu elokuvasta toiseen olevan oleellisempaa huomioida Nokian puhelimien tuotesijoittelu kuin kirjoittaa kritiikkiä itse elokuvan tapahtumista. Olisikohan jo aika myöntää, että Hollywood-elokuvissa kaikenlainen tuotesijoittelu kuuluu arkipäivään, aivan kuin kyseiset tuotteet kuuluvat ihmistenkin arkeen, eikä joka kerta suomalaisen mobiilin vilahtaessa kankaalla aloitettaisi ainaista marinaa?

Cellular on vauhdikkaasti etenevä toimintatrilleri, joka paistattelee aurinkoisten rantojen bulevardilla kaahaten välistä avoautolla ja paukutellen mutkia puolin jos toisin. Ei tällaiselta elokuvalta välttämättä tarvitse odottaa sen kummoisempaa, kun monelle edellä mainittu rymistely riittää todennäköisesti vallan mainiosti. Riittäköön se minullekin.

teksti: © 2005 Raimo Miettinen