Suomessa on viime kuukausina puhuttu ja kirjoitettu palstoittain naisten turvallisuudesta. Varjoissa on nähty seksuaalista ja kulttuurista koskemattomuutta uhkaava mörkö. Tämän hirviön on, huvittavasti, päätelty edustavan täysin uudenlaista ilmiöitä, jotain jota ei ole loskan ja leikkausten täyttämässä valtakunnassa ennen nähty. Musta tuntuu -arvio on jyrännyt todellisuuden. Todellisuuden, jossa patriarkaalinen valtarakenne ja naisen myöntymyksestä vähät välittävä käytös on arkipäivää.

Todd Haynesin ohjaama ja Patricia Highsmithin romaanin (Price of Salt, 1952) pohjalta Phyllis Nagyn käsikirjoittama Carol (2015) keskittyy ihmisoikeuksiin ja sukupuolirooleihin. Hyväksytyn ja kielletyn rajapinta tulee ilmeisimmin esille Carolin (Cate Blanchett) ja Theresen (Rooney Mara) kielletyssä romanssissa.

Ei ole kuitenkaan sattumaa, että Carolin päähenkilöt ovat naisia. Samaa tarinaa kun ei voitaisi kertoa tällä temaattisella sisällöllä jos pääosissa olisi esimerkiksi kaksi valkoista homoseksuaalia miestä. He kun edustaisivat yhteiskunnan etuoikeutetuinta etnisyyttä ja sukupuolta. Vääränlaiseksi tulkittu seksuaalisuus olisi toki edelleen ongelma, mutta muutoin järjestelmä olisi rakennettu heitä varten.

Lue myös: Finnkinon Mystery-näytökset – Pettymyksen uhalla

Vanhojen valokuvien lämpöä viipyilevästi hengittävien otosten kautta nähdään miesten henkisen omistusoikeuden ikeessä pintapuolisen miellyttävää elämää eläviä naisia, jotka ovat olosuhteiden pakosta rakentaneet omat sosiaaliset ympyränsä, utopiansa. Ilman miesten läsnäoloa alistuksen uhka on pienempi. Aidosti turvallisia paikkoja ei tosin ole, sillä naisille suodaan vain yksityisyyden lumo.

Pikemminkin katseisiin ja fyysisiin tekoihin kuin dialogiin nojaava kerronta tuo ensimmäisen kohtauksen lopussa hienosti esille miesten hegemonian naisiin nähden. Vanhan miestutun saapuessa ravintolapöydän liepeille, koskettaa hän Theresen olkapäätä yhtä aikaa sekä puolihuolimattomasti että omistavasti. Eleessä tiivistyy paitsi miehen tahto ja omistusoikeus, niin myös oletus naisen halusta kokea miehen kosketus vaikka sitten ilman vastakosketusta.

Carolin vastaava ele hetkeä myöhemmin on sekoitus rakkautta ja pelkoa. Tämä johtuu toki myös hänen intiimistä suhteestaan kosketuksen vastaanottajaan, eikä teko ole edes vailla itsekkyyttä: kosketus on häntä, ei Theresea varten. Käsien puristuksesta olkapäitä vasten puuttuu kuitenkin tottumus ja ympäristön hyväksyntä.

Siinä missä miehen kosketus ylläpitää olemassa olevia rakenteita, eikä näin ollen herätä ihmetystä, on kahden naisen välinen läheisyys jotain vierasta, mahdollisesti epäilyttävää.

Institutionalisoitu patriarkaalisuus, isän valta, on näkyvissä myös elokuvan keskeisissä miessuhteissa. Huoltajuuskiistassa pykälät harppovat sekä kirjallisesti että tunteellisesti miehen puolelle. Asenneilmastoa kuvaa kourivasti Theresen kosinnasta haaveileva nuorimies. Hänessä kiteytyy kuvitelma miehen oikeudesta naisen elämään. Jos herra kerran on mielitiettynsä valinnut, niin miksi ihmeessä neiti vielä epäröi?

Miesten tavasta reagoida naisten mielenilmauksiin jää lopulta näkyviin ennen kaikkea hämmennys ja turhautuneisuus, ei niinkään viha. Miehet eivät ymmärrä, miksi naiset eivät suostu elämään heidän sanelemallaan tavalla. Tietenkin naiset ovat väärässä, mutta enemmän miehiä riipii se, että naiset eivät toimi kuten heille on opetettu.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 1.85:1 -laajakuva ja 5.1 DTS HD MA -ääniraita.

Teksti: 2016 Jouko Luhtala

Katso myös Jussi Toivolan arvio Carolista ja artikkeli elokuvasta järjestetystä Mystery-näytöksestä.