Hienovireisesti tavoitettujen sosiaalisten pelien kautta kerrottu, rehevästi ja omaperäisesti kuvattu rakkausdraama sijoittuu pohjois-italialaisen kulttuurikartanon miljööseen vuonna 1983.

Tarina koskee kahden miehen välistä rakkautta tietyssä ajanhetkessä: taitteessa, jossa jyrkin homofobia oli laantunut, salailu vakiintunut joillekin jokseenkin siedettäväksi elämäntavaksi ja AIDS-epidemia odotti vielä puhkeamistaan. Call Me By Your Name on ensisijaisssa rakkaustarina, mutta historiallinen asetelma luo siihen erityistä kirpeää melankoliaa.

Valtavirrasta poikkeaviin rakkaustarinoihin kuin sopimuksesta liitetty traumaattinen kokemus on poissa. Luca Guadagninon elokuva välttää ohjaajan edellistyön (A Bigger Splash) tapaan muutenkin ennalta-arvattavia polkuja, pitäen katsojan varpaillaan.

Huomio keskittyy siksi täysin 17-vuotiaan Elion (Timothée Chalamet) ja tämän professori-isän tutkimusavustajaksi saapuvan, lähes ylimaallisen viileän amerikkalaisen (Armie Hammer) vaivihkaiseen lähentymiseen. Chalamet ja Hammer loistavat eritoten sanattomissa viesteissään.

Isän (Michael Stuhlbarg) tutkimuksissa toistuu antiikin Kreikan miesvartaloa ihaileva, sensuelli kuvasto. Avainkohtauksessa Garda-järven syvyyksistä löytyy säkenöivä patsas, muisto paremmasta tulevaisuudesta.

André Acimanin romaaniin perustuva käsikirjoitus on Merchant-Ivory-tuotannoista tunnetun James Ivoryn (Hotelli Firenzessä, Pitkän päivän ilta) kynästä. Kiellettyjen rakkauksien kuvaajalle Call Me By Your Name on värikäs sulka komeaan, perinteikkääseen hattuun.

Apichatpong Weerasethakulin pääkuvaaja Sayombhu Mukdeepromin kamera lataa kartanoympäristön tilalliset suhteet kaipuulla ja jännitteillä, ja maalaa Italian valolla unelmien kesähetkiä.

Teksti: 2018 Aleksi Salonen