Café de Flore on poikkeuksellisen kaunis elokuva, mutta käsikirjoitus olisi kaivannut hiomista.
1960-luvun Pariisissa Jacqueline (Vanessa Paradis) tekee kaikkensa taatakseen kehitysvammaiselle lapselleen hyvän elämän. 2000-luvun Montrealissa Antoine (Kevin Parent) menestyy työssään mutta kipuilee avioerossa, entisen ja uuden rakkauden välimaastossa.
Kanadalaisohjaaja Jean-Marc Valléen (C.R.A.Z.Y., Nuori Victoria) uusin elokuva Café de Flore on huumaavan kaunis. Valaistuksessa on yhtä aikaa herkkyyttä ja leikkisyyttä, ja musiikkia, joka pitkään yksin yhdistää kahdessa eri aikatasossa liikkuvia tapahtumia, on käytetty kekseliäästi kerrontaa tukien.
Tarinallisesti elokuva kuitenkin heittelee. Jatkuvalla kohtausten ja jopa otosten ristiinleikkaamisella korostetaan Jacquelinen ja Antoinen tarinoiden teemallisia yhteneväisyyksiä, aivan kuin Vallee ei luottaisi katsojan kykyyn ajatella itse.
Ja kun tarinat lopulta yhdistetään myös konkreettisesti, käytetään siihen turhan heppoista kikkaa. Kaunista, mutta pinnallista.
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA