Taiwanilaisohjaaja Ang Lee (Jäämyrsky, Hulk, Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme) muistuttaa entistä enemmän vanhaa kunnon 50–luvun Hollywood auteuria. Hän poukkoilee sujuvasti lajityypistä toiseen, vaihtaen genreä oikeastaan jokaisen elokuvansa jälkeen. Hänen ansioluetteloonsa kuuluu mm. action, historiallinen draama, kung fu ja nyt myös amerikkalainen western.

Brokeback Mountain sijoittuu 1960–luvun Wyomingiin. Kaksi karjapaimenta, Ennis ja Jack, kohtaavat toisensa työkeikan yhteydessä. He lähtevät yhdessä Brokeback vuorelle kaitsemaan lammaslaumaa. Alun kankeuden jälkeen miesten välille syntyy side ja lopulta rakkaussuhde. Elokuva perustuu Annie Proulxin samannimiseen novelliin ja Ang Lee on kuvannut siitä hienon ja tunteikkaan draaman. Elokuvan keskiössä on 60 -luvun arvot ja ennakkoasenteet, mutta ajan edetessä ja arvojen silti pysyessä samana tulee selväksi, että kyseessä on ihmisten homofobiat ja yhteiskunta normit. Elokuva kertoo traagisen rakkaustarinan, joka oli mahdoton heti ensi silmäyksestä lähtien.

Heath Ledger (Yön ritari) ja Jake Gyllenhaal (Zodiac) loivat molemmat syvät henkilöhahmot elokuvaa varten ja samaa voi sanoa elokuvan naispääosista Michelle Williams ja Anne Hathaway. Ledger ja Gyllenhaal saivat kuitenkin kohtauksiinsa jonkinlaista aitoa kiihkoa ja totuutta. Oli hienoa miten heidän suhteensa kuvattiin alusta alkaen normaalina parisuhteena, eikä heidän mielestään häpeällisenä luonnonoikkuna. Loppu vaiheessa heidän tilanteensa oli vain se, että he eivät voineet saada toisiaan.

Wyomingin ja Texasin komean karut maisemat korostavat päähenkilöiden rajua rakkautta ja ajan kuluessa myös kuvauksen sävyt kylmenevät. Kuvauksesta vastaa takavalotuksen mestari Rodrigo Prieto, jonka rajun kaunista kuvausta on ihasteltu muutamassa meksikolaiselokuvissa. Elokuvan soundtrackin on tehnyt Gustavo Santaolalla, toinen Alejandro Gonzáles Iñárritun luottohenkilöistä. Prieton ohella myös Santaolalla on työskennellyt elokuvissa Amores Perros ja 21 grammaa. Elokuvan soundtrack koostuu lähinnä Santaolallan kitarasävelmistä, mutta siinä on hyödynnetty myös rikkaita ja haikeita countrysävelmiä.

Elokuven ystävien ei kannata hämääntyä tai pelästyä Ang Leen genrehyppelyjä tai sitä että hän ohjasi Hulkin kaltaisen actionflopin, sillä kaiken pintapuolisen alta paistaa kuitenkin draamallisten elokuvien suvereeni hallitseminen. Lee loihtii väkeviä kohtauksia ja tunnelmia toisensa perään, niin että elokuva soljuu eteenpäin ja että aikakaudenvaihdoksia tuskin huomaa. Hän ei aliarvioi katsojaa ja niin se pitääkin olla.

Teksti: © 2006 Otto Kylmälä