Blood Diamond – veritimantti (2006 Yhdysvallat) on tarina konfliktitimanteista, yhdestä sodasta ja muutamista ihmiskohtaloista niiden ympärillä. Konfliktitimanteilla tarkoitetaan timantteja, jotka on louhittu sotaa käyvissä maissa (tällaisia maita ovat olleet esim. Angola ja Sierra Leone) ja jotka sitten myydään eteenpäin laittomasti. Ohjaaja Edward Zwickin viesti elokuvassa on selvä: konfliktitimanteilla (kutsutaan myös veritimanteiksi) rahoitetaan terroria ja lapsisotilasarmeijoita, jotka johtavat kansan, kulttuurin ja koko maan rappeutumiseen.

Elokuvan tapahtumapaikkana on Sierra Leone, vuosi 1999. Hallituksen ja kapinallisjoukkojen välinen sota, jota kapinalliset rahoittavat laittomilla timanteilla, käy kiivaana. Kahden yhtä brutaalin osapuolen väliin on jäänyt kansa, joka saa kärsiä jatkuvista väkivaltaisuuksista. Maa on raunioina, eikä tunnelin päässä näy valoa.

Solomon Vandy (Djimon Hounsou, Gladiaattori, Amistad) on hukannut perheensä kapinallisjoukkojen hyökkäyksessä. Hänet viedään pakkotyövoimaksi timanttilouhokselle. Eräänä päivänä hän sattuu löytämään joesta suunnattoman kokoisen vaaleanpunaisen timantin, jonka hän onnistuu piilottamaan joenpenkkaan. Hieman myöhemmin hallituksen joukot valtaavat louhoksen, ja Solomon päätyy vankilaan. Siellä hän tapaa eteläafrikkalaisen palkkionmetsästäjän Danny Archerin (Leonardo DiCaprio, Gangs of New York, Titanic), ja päätyy tekemään hänen kanssaan sopimuksen: Danny auttaa Solomonia löytämään perheensä ja vastalahjaksi Solomon luovuttaa timanttinsa Dannylle. Avukseen he saavat suoraselkäisen amerikkalaisreportterin Maddy Brownin (Jennifer Connelly, Kaunis mieli, Unelmien sielunmessu).

Edward Zwickin elokuva on sujuva toimintajännäri. Raskaita teemoja käsitellään ensimmäisten kahden kolmanneksen ajan kiinnostavasti ja suhteellisen rohkeastikin. Sodan taistelut kuvataan sellaisella realismilla, että katsojan hymy hyytyy herkästi. Viattomien lasten ja naisten kohtaloa ei ole helppoa seurata valkokankaalta. Varsinkin siepattujen lasten sotilaskoulutus ja aivopesu sissikeskuksissa on kivuliasta katsottavaa.

Elokuvan viimeinen kolmannes kuluu valitettavasti hyvin perinteisen toiminnan parissa. Tämä on Hollywood-elokuvissa aina odotettavissa, mutta onneksi viimeisille minuuteille mahtuu hieman muutakin sisältöä kuin lyijyä ja verta.

Päärooleissa DiCaprio ja Hounsou tekevät erinomaista työtä. Molemmat heistä ovat ehdokkaina tulevassa Oscar-gaalassa. Varsinkin DiCaprio on kasvanut näyttelijänä valtavasti viimeisen viiden vuoden aikana ja hän tekee Veritimantissa parhaimman roolityönsä sitten Martin Scorsesen Lentäjän. Hounsou on myös erinomainen näyttelijä, mutta ikävä kyllä hänen roolihahmossaan ei ole liiemmin särmää tai moniulotteisuutta. DiCaprion rooli itsekkäänä ja rahanhimoisena palkkionmetsästäjänä on sitä vastoin huomattavasti kiinnostavampi ja tarjoaa mielenkiintoisen vastakohdan Hounsoun tavanomaisemmalle hyvikselle, joka vain haluaa löytää perheensä. Jennifer Connellyn lahjat menevät puolestaan täysin hukkaan roolissa, jonka mukanaolo on ylipäätänsä kyseenalaistettavissa.

Joskus jopa Hollywood-elokuvat voivat herättää positiivista keskustelua yleisössä ja salakavalasti informoida valistumatonta popcornin mussuttajaa. Tästä viimeisin esimerkki lienee Al Goren oscar-ehdokkaaksikin asetettu dokumenttielokuva Epämiellyttävä totuus, joka on selkeästi lahjoittanut oman panoksensa keskusteluun ilmaston lämpenemisestä. Veritimantti on tietenkin pääasiallisesti viihdyttävä toimintaseikkailu, mutta siinä ohessa sillä on jotain oleellista ja tärkeää kerrottavaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

teksti: © 2007 Antti Honkala