Benh Zeitlinin omalakinen esikoisohjaus sekoittaa maagista ja sosiaalista realismia.
Ohjaaja Behn Zetlinin johtaman kolmentoista ammattilaisen muodostaman ytimen ja laajan paikallisen amatööriryhmän yhdessä Louisianan suistoalueella elokuvaama Beasts of the Southern Wild valmistui valkokangaskokoonsa nähden hämmästyttävän pienellä alle kahden miljoonan dollarin budjetilla. Se mahdollisti toimimisen studiojärjestelmän sääntöjen tavoittamattomissa.
Elokuvan tarinassa Bathtubin kalastusyhteisössä elävät isä ja tytär kohtaavat hirmumyrskyn ja isän sairauden sanelemat jäähyväiset. Kerronta jäsentyy 6-vuotiaan tyttären, Hushpuppyn (Quvenzhané Wallis) näkökulmasta, jossa elämän- ja luonnonmullistukset sekoittuvat mielikuvituksen voimiin.
Itsenäisen yhteisön kohtalossa ja viranomaisten pakkokeinoisessa on yhtäläisyyksiä New Orleansin köyhien kreolialueiden kohtelulle Katrina-myrskyn “jälkihoidossa”.
Tässä tosimaailman, tuotantotavan ja tarinan ikonisessa suhteessa on runollista tenhoa. Sivuhuomiona mainittakoon, että itse aiheesta syvemmin kertoo David Simonin kaupunkisinfonia Tremé.
Beasts of the Southern Wildin perusajatus tuo mieleen Spike Jonzen ohjaaman lastenkirjafilmatisoinnin Maurice Sendakin teoksesta Where the Wild Things Are. Huspuppyn mielessä isän sairaus, myrsky ja ilmastonmuutos ovat ilmenemiä yhdestä kosmologiasta, jossa maailma on nyrjähtänyt sijoiltaan.
Fantastisia ja sosiaalisen realismin elementtejä kerronnassaan sekoittavan tarinan arvoja ovatkin perhe, yhteisö, yhteys ja vastuu. Nimen pedot ovat tytön mielikuvituksessa jättimäisiksi alkuhäriksi visualisoituvia vaikeuksia, jotka on lopulta kohdattava silmästä valtavaan silmään.
Erinomaisista amatööripääosasuorituksista – ilmiömäisen luonteikas, raju ja suorituksessaan virheetön Wallis sekä sympaattisesti räyhäävä isä Dwight Henry – huolimatta tunteellisen elokuvan tunnelataus jää vajaaksi.
Vika taitaa piillä käsikirjoituksen dramatiikassa, joka tempoo piikistä toiseen ja nojaa Wallisin paikoin siirappiseksi kirjoitettuun voice-overiin. Kun hahmoihin ei pääse aivan kiinni, kääntyy ruosteromatiikka ja autenttisen köyhyyden eksotiikka välillä itseään vastaan.
Rouhea 16-millinen käsivarakuva istuu motivationaalisesti päähenkilön epävarmaan näkökulmaan, mutta loppumattoman tärinän, harhailevan tarkennuksen ja rakeisuuden keskellä alkaa kaipaamaan harkitumpia, hiljaisempia otoksia.
Ektroina parikymmenminuuttinen kooste The Making of Beasts of the Southern Wild, 15 min amatöörinäyttelijöiden koe-esiintymikuvaa, 15 min poistettuja kohtauksia sekä Zeitlinin puolituntinen lyhytelokuva Glory at Sea.
Teksti 2013: Aleksi Salonen
Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2012 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA