Battle: Los Angeles

Ohjaus Jonathan Liebesman
Näyttelijät Aaron Eckhart, Michelle Rodriguez, Ramon Rodriguez, Bridget Moynahan, Ne-Yo, Michael Peña
Maa Yhdysvallat
Pituus 118 min
Ikäraja 13 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 00
• Ääni 00
• Ekstrat 00
• Lisää alla

DVD

Hölmö sotapropagandaelokuva hakee jenkkiarmeijalle vastustajat ulkoavaruudesta. Kameran takana on keskittymishäiriö ja leikkaajana neuroosi. Ajatusten harhailua ja levottomuutta saa katsojakin kokea.

Ei niin kovin omaperäisesti, kersantti Michael Nantz (Aaron Eckhart) on juuri pääsemässä eläkkeelle. Nuoret retkut juoksevat ohi hiekkarannalla. Sitten uutislähetyksiin ilmestyy outoja meteoriitteja, jotka painavat jarrua juuri ennen törmäystä. Siitä alkaa Maailmojen sota osa 38. Kersantin on palattava hommiin.

Pinnallisen muoto-opin mukaan taistelun alkua annetaan odottaa. Tositoimiin joudutaan hermostuneiden suvantojen ja epävarmojen havaintojen saattelemana. Rakenteet vaan näkyvät pahasti läpi kun sotatoverit ja dialogi ovat jääneet valmisteluvaiheeseen. Kaikki materiaalit ovat ohuinta mahdollista laatua.

Visuaalisesti innoitusta on kaiketi haettu Paul Greengrassilta. Battle: Los Angeles on halpa jäljitelmä, jonka pseudodokumentaariset elkeet eivät palvele sen paremmin realismia, kuin taistelun kaoottisuuden henkeäkään. Kuvakielessä on yksi moodi, jota sovelletaan rennosta jutustelusta tulitaisteluun.

Käsivaran heilunta ja tarpeettomat zoomit määrittävät tympeästi jokaista otosta, eivätkä siten noudata dokumenttikameran logiikkaa, reaktiota yllätykseen. Leikkaus on mielikuvituksetonta silppua. Kaksi tekniikkaa tarjoavat alibin toisilleen; kummankaan syyllisyyttä ei pitäisi huomata.

Ideologisesti muukalaisia vastaan taistellaan samasta syystä kuin ennenkin: oman kilven kiillottamiseksi. On siis syytä varautua kättä lippaan vetävään etniseen pikkupoikaan, miehekkääseen latinonaissotilaaseen (Michelle Rodriguez) ja kansakunnan henkeä nostattaviin palopuheisiin.

District 9:stä olemukseensa lainailevat muukalaiset ovat epätoivoisen propagandateollisuuden tuskallinen pinnistys. Jos Toisen maailmansodan jälkeisessä toiminta-scifissä pelättiin punaisia ja 90-luvulla paistateltiin kaikkivoipaisuudessa, ovat 2000-luvun alienit viimeinen argumentti pöhöttyneen sotilaallisen jäänteen puolesta.

Battle: Los Angeles saa loputtoman oloisesti pitkittyessään tahattoman koomisia piirteitä. Puuduttavien sumutaisteluiden ja nurkissa kyhjöttämisen jälkeen lopputaistelu on katharttinen: me teimme sen, lopputekstit ovat täällä.

DVD: Julkaisussa anamorfinen 1.78:1 -laajakuva ja Dolby Digital 2.0 -ääniraita. Julkaisua ei arvioitu.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen