Elämä Gotham Cityssä ei ole tylsää – ainakaan Batmanilla ja hänen apureillaan. Kerta toisensa jälkeen milloin minkäkinlaiset superroistot haluavat tuhota hänet ja kaupungin, ja ottaa koko maailman haltuunsa. Mr. Freeze on entinen tohtori, joka on onnettomuuden seurauksena jäätynyt. Tämähän ei vielä tee miestä pahaksi, mutta se että hän tarvitsee jättiläismäisiä timantteja parantaakseen vaimonsa vaikeasta sairaudesta ja hankkii niitä ryöstämällä, tekee. Sitähän ei Batman suinkaan voi hyväksyä. Toinen vihollinen, Poison Ivy, on päästään vinksahtanut luonnontieteilijä, joka haluaa kasvikunnan valtaavan maailman takaisin itselleen. Ja taas on Batmanilla tekemistä.

Tämä elokuva on syvältä eikä sitä olisi pitänyt koskaan tehdä, ei ainakaan tällä tavalla. Ohjaaja Schumacher (Batman Forever) joukkioineen on heittänyt kaiken överiksi; kaikki on suurempaa kuin edellisessä elokuvassa, toimintaa on enemmän, henkilöitä on mukana enemmän kuin missään aiemmassa sarjan elokuvassa (tällä kertaa mukaan tulee Batgirl), kaikkea on liikaa. Kaiken kaikkiaan meno yltyy niin hurjaksi, ettei siinä kestä mukana, ja kun elokuva on ympätty täyteen välähdyksiä, räikeitä värejä sun muuta, niin jos ei nyt aivan epilepsiakohtaus niin julmettu päänsärky ainakin on lähellä.

Edellisosassa loistanut Val Kilmer hinnoitteli itsensä ulos elokuvasta, joten tällä kertaa Lepakkomiestä esittää Hollywoodin kuuluisin sänkileuka, George Clooney (Voi veljet, missä lienet?). Clooney sentään yrittää – tosin huonolla menestyksellä – mutta Chris O’Donnell (Vertical Limit) Robinina on yhtä surkea kuin edellisessäkin elokuvassa.

Alicia Silverstone (Clueless) Batgirlinä saa aikaan vain tahattomia naurunpyrskähdyksiä, vaikkei tarkoitus varmaan niin olekaan. Uma Thurman (Pulp Fiction) jää puolestaan roolissaan täysin ulkopuoliseksi ja väistämättä mieleen tulee, onko hänen tehtävänsä ainoastaan ollut houkutella kuolaavia miehiä elokuvateattereihin.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Arnold Schwarzenegger (The Terminator) on pätevä Mr. Freeze, joskaan hän ei yksin pysty elokuvaa pelastamaan, vaikka kovasti yrittääkin. Totuuden nimissä on sanottava, että olen Arskan nähnyt tekevän parempiakin rooleja. Ja kun elokuva on alusta loppuun täynnä typerää dialogia ja onnettomia puujalkavitsejä, ei tiedä pitäisikö lopputulokselle itkeä vai nauraa. Vaikka olisit kuinka intohimoinen batman -fani tahansa, mieti kahdesti ennen kuin katsot tämän elokuvan.

teksti: © 2002 Kari Glödstaf