Marvelin “nerokkaan” Kostajat-elokuvatuoteperheen, tai tuotteiden horisontaalisen integraation esikuvat löytyvät jo risteilevissä alkuperäissarjakuvissa, mutta sen edeltäjäksi voi nostaa myös televisiosarja Lostin (2004–10). Uusyhteisöllinen hittisarja yhdisti yleisöt, muttei yhden monokulttuurisen sankarin, vaan jotain jokaiselle -periaatteen mukaisesti suunnitellun hahmojoukon pariin.

Tämän menestysreseptin mukaan Avengers-tuoteperheen laajalla, tarkoin valitulla hahmokatraalla tavoitetaan hieman vaihtelevia teinimieltymyksiä yhden tuotteen ostajiksi. Vahvin on tietysti Robert Downey Juniorin sarkastinen scifisankari Iron Man, mutta soppaan kuuluvat myös romanttisia fantasiasävyjä tavoittava Thor, retronostalgiaa hakeva Kapteeni Amerikka ja pehmoja raivoholikkoja miellyttävä Hulk.

“Aikuisempaa” psykologiaa kalastaa perheellinen ja haavoittuva Hawkeye, jonka olemassaolon syy sarjassa käy Age of Ultronissa hyvin selväksi. Hawkeye tekee remppaa kotona, wink wink iskät. Kotivaimokin totaalisesti tukee jätkien kostamista. Siihen viittava lause on käsikirjoittaja Joss Whedonilta elokuvan hauskin, melkein tutkan alta livahtava repliikki.

Uusi hahmo Scarlet Witch (Elisabet Olsen) vetoaa angstisessa, tunnekeskeisessä emo-tyylissään teinityttöihin. Sieltäkin on niistettävissä hieman lisäkatsojia. Mukaan heitetään myös kiinnostavampi lisähahmo, minua lapsenakin ihmetyttänyt Vision, joka muistuttaa Watchmenin Tohtori Manhattanista tai Star Trekin Spockista.

Visionia lihassa näyttelee Paul Bettany, joka on ääninäytellyt Marvel-kinoversumissa jo vuodesta 2008. Tässä pitkäjänteisyydessä on jotain innostavaa, etenkin kun Bettany sopii niin mainiosti tarinamaailmasta loogisesti johdettuun uuteen hahmoonsa.

Juonikuvaus on Avengersin kohdalla turha, koska lopputulos on välttämättä sarja löyhästi sidottuja toimintakohtauksia. Age of Ultronin perusteemat ovat kyllä muodikkaita, esimerkiksi Interstellarissa, Watchmenissä, Transcendencensessä ja Ex Machinassa käsitellyt ihmislajin itsetuhoisuus sekä singulariteetin pyörteet.

Tarinassa on parempia aineksia kuin ensimmäisessä Kostajat-filmatisoinnissa. James Spaderin narisevalla äänellä puhuva Ultronkin on konnaksi kelpo. Mutta kun on niin kiire.

Joss Whedonin mukaan alkuperäinen leikkaus oli 40 minuuttia pidempi. Helppo uskoa, koska juoni levähtelee joka suuntaan, joista suuri osa jää käymättä pidemmälle. Kun elokuvaan on silti haluttu mahduttaa tunteellisia kasvun hetkiä, kalskahtavat ne kiireessään teennäsiltä. Lohdutukseksi voi todeta, ettei elokuva sentään Zack Snyderin tasolle valu.

Viimeistään Guardians of the Galaxyn (2014) menestys vakuutti sikariportaan siitä, että Marvel-logo on uusi lupa painaa rahaa. Seuraavan viiden vuoden aikana katalogista on määrä julkaista toistakymmentä pitkää elokuvaa. Jotain jokaiselle? Kyllä vain, samaa pinkkiä mömmöä eri väriaineilla.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja 5.1 DTS HD MA -ääniraita. Ekstroina “From The Inside Out – Making Of The Avengers: Age Of Ultron” (20min), “The Infinite Six”, “Global Adventure”, “Deleted & Extended Scenes Joss Whedonin kommenteilla”, “Gag Reel” ja Joss Whedonin kommenttiraita.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen