Paterson | Jim Jarmusch | ★★★★

Nuori runoilija kirjoittaa pöytälaatikkoon, tai salaiseen muistikirjaan, ja sanat siirtyvät valkokankaalle Jim Jarmuschin intiimissä kuvauksessa Paterson-nimisen bussikuskin elämästä Patersonin kaupungissa, joka on runoilijoistaan kuulu.

Mies, joka kiittää koiraansa kun se tottelee, ei voi olla kovin paha. Pääosassa Adam Driver säätää intensiteettinsä matalaksi, ja muuntautuu ympäristössään läsnä olevaksi havainnoijaksi ja kaikkiaan kovin lempeäksi tyypiksi. Mustavalkoisista askarteluista ja innostumisesta innostununeen tyttöystävän hahmo (Golshifteh Farahani) luo maailmaan ilkikurista komiikkaa, josta Jarmusch tunnetaan.

Patersonin elämää seurataan viikko. Työpäivät ajelehtivat liikkeen montaaseina, joiden yllä runot kehkeytyvät. Syntyy simulaatio runoilijan katseesta ja arjen yksityiskohtien lähes transendentaalisesta lumosta, jälkimmäisessä kirjailija R. K. Narayanin tuotannosta muistuttaen. Paterson on haiku paitsi runoudelle, myös yksinkertaiselle elämälle ja tarkkaavaisuudelle.

Ensi-ilta 20.01.

La La Land | Damien Chazelle | ★★★★★

Rytmikkään Whiplashin ohjannut Damien Chazelle herättää uinuneen musikaaligenren La La Landissä kukoistukseen, josta katsoja ei hetkeen toivu, ehkä koskaan.

Ryan Gosling ja Emma Stone loistavat pääosissa.

Kyynisen jazzromantikon (Ryan Gosling) ja ponnistelevan näyttelijänalun (Emma Stone) rakkaustarina svengaa kuin jättiläishirvi. Aivan erityisen siitä tekee pelkistetyistä aineksistaan huolimatta intiimi ja rehellinen paridraama, jonka etenkin pääpari tekee.

Emma Stonen lempeä äänenkäyttö ja saumaton siirtyminen puheesta laululla näyttelemiseen on ennenkuulumattoman hienoa. Kamera liikkuu hahmojen tahdissa ja intoutuu välillä ekspressiivisiin pyörähdyksiin. Justin Hurwitzin läpisävellys on täynnä klassikoiksi kurkottavia alkuperäiskappaleita.

Ensi-ilta 13.01.

Valmistujaiset | Cristian Mungiu | ★★★★★

Valmistujaisten naturalistisen perhedraaman taustalla raksuttaa myös kellontarkka rikosmysteerin koneisto. Romanialainen Cristian Mungiu kuvaa kotimaansa ytimiin ulottuvaa korruptiota pysäyttävällä osuvuudella. Yhteiskunnan mikrotasolle ulottuva rikkinäisyyden kuvaus on inhimillinen ja raivostuttava.

Mungiu näyttää vakuuttavasti, että pitkälle edenneelle korruptiolle on helppo naureskella ulkopuolelta, mutta sen muuttaminen sisältä käsin voi vaatia yksilöllisiä uhrauksia, joita harva on lopulta valmis vaatimaan.

Ensi-ilta 30.12.

Teksti: 2017 Aleksi Salonen