Öljynporaaja Harry S. Stamperilla (Bruce Willis) on edessään mahdoton tehtävä. Texasin osavaltion kokoinen meteoriitti on lähestymässä maata. Sen osuminen maapalloon tietäisi ihmiskunnan tuhoutumista. NASAlla on vain 18 päivää aikaa estää katastrofi.

Valistuneelle elokuvan nimi kertoo jo jotain: harmageddon on maailmanloppu. Tässäkin katastrofielokuvassa hoidetaan suuret asiat pienillä. Siis Bruce Willis (Die Hard) ottakoon mahdottoman tehtävän vastaan ja aloittakoon sen purkamisen.

Asia ei tunnu missään vaiheessa mitenkään mahdottomalta, eikä ainakaan siltä, että oma henkikulta olisi vaarassa. Ei, niin juuri Brucelle ei käy. Keittoa saadaan hiukan paremmaksi kun siihen laitetaan ripaus hyviä näyttelijöitä ja ripaus huumoria. Ja tietenkin paljon tehosteita ja efektejä, joilla asiat saadaan näyttämään joltain joka voi saada ihmisen voimaan pahoin. Tässä Armageddonin tapauksessa sen vuoksi, että kukaan ei jaksa katsoa reilua kahta tuntia efektimässäilyn tulosta. Heikompi kaatuu jo vartin sisällä ja vahvemmatkin voivat olla aika huonossa kunnossa leffan jälkeen.

Juoni olkoon mikä tahansa niin aina löytyy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita katastrofi- ja efektikeitoksista. Ja raha virtaa. Poikeuksia löytyy myös minun kohdalta, sillä Twister on ehkä ainoita elokuvia joita olen pitänyt hienona elokuvana. Armageddon (1998 USA) ei ehkä yllä samalle tasolle, enemminkin kassatulot korvaavat sen.

Elokuvan kyljessähän luki, että “Tämä elokuva on tehty noudattaen tarkkaa poppi- elokuvien rakennetta”. Yhdellä sanalla elokuvaa voi kuvata: tämä oli vain “viihdettä”. Suoranaista viihdettä. Näyttelijöistä voidaan sanoa, että Liv Tyler ja Bruce Willis ovat kumpainenkin hyviä näyttelijöitä ja kumpikin sopivat näihin elokuviin, eivät muualle.

Soundtrackista en myöskään pitänyt, eli onko asiat huonosti minulla vaiko muilla?

teksti: © 1999 Raimo Miettinen