Tony Kayen ohjaus American History X (1998 USA) hätkähdyttävän voimakas elokuva, jonka tarkoitus on “kai” kertoa valkoisenmiehen tavasta suhtautumisesta toisiin rotuihin.

Derek (Edward Norton, Rounders) joutuu vankilaan kolmen tummaihoisen miehen taposta, kun nämä olivat varastamassa tämän autoa. Elokuva alkaa tällä kylmäverisellä kohtauksella, jossa boksereissa juokseva Norton ampuu kolme roistoa tyylikkään kylmästi. Kädenkokoinen natsiristi tatuoituna rinnassa kertoo sen millainen elokuva on tulossa. Tietenkään se ei kerro ennalta juonta. Kun sitten Derek on lusinut vankilassa kolmen vuoden kakun ja pääsee ehdolliseen saa hän huomata pikkuveljensä, Dannyn (Edward Furlong, muistetaan hyvin Terminaattori II:sta, se pikku poika jolla oli paha äänenmurros) muuttuneen samanlaiseksi natsiaatteen kannattajaksi kuin hän itse oli ennen vankilaan menoa. Hänen oma elämänsä on saanut vankilassa muutoksen ja siksipä myös hän ei voi kestää Dannyn muutosta “skiniksi”.

Paikallinen jengi on ottanut Dannyn leiviinsä, jengissä rellestävät esimerkiksi lihavan Sethin roolia esittävä Ethan Suplee, jonka koko tuo runsaasti “white poweria”. Jengi odottaa innolla Derekin paluuta samalla myös he aikovat tehdä Derekistä organisoituneen jengin johtajan. On hankalaa selittää jengille millainen onkaan Derekin tämän hetkinen mieli valkoisesta aatteesta.

David McKennan kirjoittama rotuerottelua käsittelevä elokuva seuraa uusnatsien silmistä millainen maailma onkaan. Kuitenkin elokuva keskittyy päähenkilö Derekin selviytymistaisteluun siitä miten jatkaa elämää näiden tappojen ja aatteiden jälkeen. elokuva leikittelee menneisyyden ja nykyhetken välillä taidokkaasti ja pystyen pitämään kaiken selkeänä.

American History X:ssä on myös hätkähdyttävä kohtaus, jonka muistan vielä pitkään. Tarkoitan tällä sitä kohtausta, kun Derek nirhaa tämän tumman autovarkaan katukivetykseen. Ja jonka jälkeen mies on ylpeä teostaan eikä välitä pidätyksestä mitään.

Fairuza Balkin rooli Drekin kimmana on osuva, mutta pieni. Muistan ainakin tytön/naisen Noitapiiristä, jossa muija esitti osuvasti “noitaa”. Elokuva on nautittava sen takia, kun se jakaa itseään osiin, jolloin välillä ollaan meinneisyydessä (mustavalkoinenkuva punertava filterin läpi kuvattuna) ja välillä elokuva seuraa Derekin pikkuveljen muutumista. Tämä elokuva on yksinkertaisesti vaikuttava. Yleensä jos tehdään pienestä aihealueesta hyvä elokuva niin silloin se on myös hyvä. Kukaan ei jaksa keskittyä sellaisiin elokuviin joissa on jotain jokaiselle, sillisalaattia.

teksti: © 1999 Raimo Miettinen