American Beauty (1999) on ottanut viisi Oscaria (1999), se on ollut internetin tunnetuimman elokuvasivuston IMD:n top 250 -listalla 2. Lisäksi se on ottanut muita palkintoja ja saanut yleisöltä ja kriitikoilta lähes poikkeuksetta täydet pisteet. Täytyy tässä kai mainita myös hiukan perusteluja sille miksi minä, en pitänyt American Beautya mitenkään erikoisena “5-tähden” -teoksena.

Ensinnäkin elokuva ei herättänyt moniakaan tunteita minussa, joten viisi tähteä voidaan heti sivuuttaa kylmästi. Sarkastinen huumori oli suoraan kohdistettu amerikkalaiseen yhteiskuntaan, joka sinällään on jo hauskaa. Nautin yhdysvaltalaisuuden pilkkaamisesta, mutta American Beauty heitti pääasiallisesti klisheistä ja liian pilkkaavaa sketsiä, samalla yhdistäen siihen draamaa. Draama oli myös osittain onnistunutta, mutta välillä jotenkin epätodellista. Näyttelijä suorituksista kerron hiukan lisää juoniselostuksen jälkeen.

Lester Burnham (Kevin Spacey, L. A. Confidential 1997) on keski-ikäinen ylemmänluokan perheenisä, jonka aviosuhde on kuihtunut ja samalla myös kiinnostus omaan elämään. Joka aamuinen runkkaus suihkussa tuntuu päivän kohokohdalta. Lesterin tytär tuo eräänä päivänä kaverinsa (Mena Suvari, American Pie 1999) yöksi ja Lester löytää tytöstä itselleen unelmansa, jota ihailla. Lesterin vaimo, Carolyn (Annette Bening) elää omissa päämäärissään, joista tärkeimpänä on oman uransa hoitaminen hyvin. Carolyn kärsii myöskin kuihtuneesta suhteesta mieheensä ja hän ottaakin eroa tähän ja tutustuu hiukan paremmin kollegaansa aina pedin kautta. Lester sanoutuu irti työstään ja rupeaa viettämään rennompaa elämää mm. bodaamaan, koska hänen ihastuksenkohde on vihjaillut siitä.

Se mikä ulkoisesti loistaa Burnhamien elämästä ei ole kuitenkaan totta. Lähes kaikki onkin vain kulissia ja sama ongelma on myös naapurissa, jossa kaikki salaisuudet peitellään valheella. Se mitä naapurin äiti salaa on jo kulunut “salaisuus” elokuvissa, mutta tuntuu kuitenkin olevan kiinnostava ja kipeä aihe. Lähes jokaisella henkilöllä tuntuukin olevan jokin salaisuus, jota peitellään sitten kunnes se paljastuu. Lester onkin ainoa tyyppi, joka haluaa astua kuorestaan ulos jos unohdetaan naapurin (avoin) homopari.

Sam Mendesin ohjaus on debyytti ja yllättävän suureksi sukseeksi noussut, joten Mendesille uskoisi tulevaisuudessa töitä löytyvän. Kevin Spaceyn rooli surkeana nössönä on OK ja Spacey osaa muuntautua rooliinsa onnistuneesti. L. A. Confidential, jossa Spacey esiintyi muutama vuosi sitten oli aivan toisesta genrestä, joten taitoa tuntuu mieheltä löytyvän. En silti kiitä Spacey pelkästään. Suurimmat osoitukset menevät Annette Beningille, joka oli kuin valettu rooliinsa. Bening osasi vähintäänkin olla eleganttinen, vaihdevuosista kärsivä, tekopyhä ja lopuksi murtuva rouva. Beningin naama olikin varmaan valettu muotissa elokuvaa varten.

Elokuvalla tuntuu olevan sama sairaus mitä Kuudennella aistilla (1999), jonka USA otti vastaan hurmioituneena ja kriitikot ylistivät. Suomessa se arvosteltiin myöskin huipuksi ja katsojat rynnivät teattereihin. American Beauty “kärsii” samasta sairaudesta, jossa tuntuu olevan kriitikoiden mieli helposti liikuteltavissa. Oman mielipiteen lausuminen on ollut tuskallista, vain koreita sanoja artikkeleihin.

Teksti: © 2000 Raimo Miettinen