Alamaailman kenraalin (The General, 1998) on John Boormanin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama elämänkertaelokuva, joka tutustuttaa katsojan irlantilaiseen rikolliseen nimeltä Martin Cahill. Cahill eli lähes koko elämänsä ajan rikollisena, hän oli pienenä poikana varasteleva sälli, silloin vielä tavarat menivät perheen elättämiseen. Poikakodin ja vankilan kautta ohjaaja Booman vie meidät Cahillin todellisen rikosuran alkuun. Keikat suurenevat pienistä myymäläryöstöistä aina kultaharkkojen ja taiteen viemiseen. Kun Cahill ei paljastu, eikä kukaan pysty todistamaan miehen olevan rikollinen alkaa seuranta ja todisteiden metsästys.

Alamaailman kenraalin pääosassa on Brendan Gleesonin tukeva olemus. Itse en ollut koskaan aikaisemmin kuullut tästä irlantilaista terroristista (jos tällä nimikkeelle saa kutsua). Elokuva seuraa vaihteeksi rikollisen silmin tapahtumia, lisäpontta tuo se, että tällä kertaa päähenkilö on Dublinin köyhällistön asuinalueen rikollisjohtaja. Boorman onkin selkeästi astunut ainakin osittain Cahillin puolelle puolustamaan miehen tekoja, vaikkakin yrittää peitellen esittää niitä. Gleesonin voimme muistaa useammasta brittikomediasta, ja nyt myös tuntuukin siltä, että mies ei oikein näyttelisi täysillä terroristia. Osittain häiritsemässä on Gleesonin olemus, keski-ikäinen kaljasyöppö. Gleeson ei onnistu olemaan lähelläkään joko terroristijoukon pomoa tai perheen isää.

Elokuva tarjoaa monenlaista, ovelia röystökeikkoja, mediakritiikkiä ja inhimillisiä hahmoja. Vaikka Alamaailman Kenraali koskettaakin monelta suunnalta ja tarjoaa hyvää elokuvaa, mokaa se kuitenkin erässä asiassa. Erityisesti häiritsemässä olivat kohtaukset, joissa tehtiin komediaa, mutta uuno turhapuro -tasolla. Ere Kokkonen on jo Suomessa, en minä ainakaan halua toisia samanlaisia ohjaajia tänne.

Alamaailman kenraali on varmaankin kunnioittava teos Martin Cahillin läheisille, mutta elokuvana se ei yllä kovinkaan erikoisiin sfääreihin. Näyttelijäsuorituksista ei löydy suurempia poikkeuksia puoleen jos toiseen, vaikka niissä vilahtaakin John Voight, Adrian Durban ja Maria Douly Kennedy. Elokuvan näkökulma rikollisjoukon johtajasta ja tämän selviytymisestä on hieno idea, vailla hienoa toteutusta.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen