Viittaukset Charlie Kaufmaniin eivät ole tämän elokuvan kohdalla tuulesta tempaistuja. Nuoren Zach Helmin käsikirjoittama Aidosti outoa luottaa Kaufmanin elokuvien tavoin omaan omaperäisyyteensä. Pitkälti ammentaen yhdestä oivalluksesta elokuva onnistuu olemaan uskalias ja aito.

Se nostaa muotokielen tarinan tasolle, josta elokuvan juoni sitten nousee. Verotarkastaja Harold Crick (Will Ferrell, Kuokkavieraat, Starsky & Hutch) herää eräänä päivänä vain todetakseen, että hän kuulee kertojanäänen (Emma Thompson, Rakkautta vain) päänsä sisällä. Ääni selostaa hänen elämänsä tapahtumia, jopa vihjaten varmasta, ennen aikaisesta kuolemasta. Tehdäkseen asialle jotain Crick ottaa yhteyttä kirjallisuuden professoriin (Dustin Hoffman, Presidentin miehet, Rain man), jonka kanssa hän alkaa ratkaista ennalta määrätyn juonensa estämistä, tavoitteena muuttaa loppuratkaisu.

Yleensä hieman räväkimmistä rooleistaan tuttu Ferrell saa irrotella todella vaimennetun ilmaisun kanssa. Ferrell esittää sulkeutunutta Crickiä, joka joutuu kohtaamaan jokaista ihmistä koskevat perusasiat, mutta hänen tapauksessaan vain hieman ennen aikaisin. Hyviin sivuroolisuorituksiin yltävät myös Crickin ihastusta esittävä Maggie Gyllenhaal ja Emma Thompson, vaikka herkullisimman roolin tekee Hoffman. Hänen esittämänsä professori on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia luonteesta, joista Hoffman sitten rakentaa melko itsensä näköisen tulkintansa.
Hyvistä näyttelijöistä ja suurista odotuksistani huolimatta, oli elokuvaan sisään pääseminen hieman vaikeaa. Tähän vaikutti mm. erikoistehosteiden käyttö yhdistettynä vähäeleiseen tarinankuljetukseen, joka jätti kokonaisuuden hieman irralliseksi. Elokuva onnistuu kuitenkin olemaan loppuun saakka aito itselleen ja se on pelkkää plussaa.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä