John McClane (Bruce Willis), 1980-luvun paukepätkien maallinen reliikki on taas täällä. Moskovan trippi menee, kuten elokuvassa viiden minuutin välein muistutetaan, reisille. Laatua ei ole aiemminkaan värkätty pelkän vetävään titteliin vedoten, eikä A Good Day To Die Hard (2013) todellakaan ole poikkeus.

Die Hard 4.0 (2006) ei suuremmin nostalgisoinut ja John Mooren ohjaus jatkaa periaatteessa samoilla linjoilla. John McTiernanin alkuperäisen pienimuotoisuudesta ei ole enää tietoakaan. Jännite on korvattu isoilla lavasteilla. Jos päähenkilön sukunimi ei sattuisi olemaan McClane, voisi kyseessä olla ihan mikä tahansa unohduksiin vaipuva tusinaräime.

Jotain Ronald Reaganin päiviltä on kuitenkin tarttunut mukaan. Elokuva niputtaa tehokkaasti kliseisimmät Venäjä-ongelmat yhteen nippuun. On korruptiota, kieroja miljardöörejä, Anna Chapman –henkinen vaarallinen nainen ja Tšernobyl. Kriittisyys valuu hukkaan, kiitos elokuvan oman neliskulmaisuuden.

Toimintaelokuvilla on pitkä historia jos nyt ei muukalaisvihassa, niin ainakin välinpitämättömyydessä. ”Eksoottisten” kohteiden eli yleensä ei-teollisuusmaiden pääkaupunkien irtaimen omaisuuden tuhoaminen on suoranainen velvollisuus eritoten 007-koodinimen sankareille.

McClane vie junttimaisessa käytöksessään ja puhtaassa typeryydessään kuvion asteen pidemmälle. Eihän ikoninen toimintasankari koskaan mikään kultturelli kaveri ole ollut, mutta kun nahkakuula käyttäytyy kadulla kuin pitkävedossa voittanut kännikala, ei lopputulos ole edes hauska. McClane ei ole enää se pakkorakoon joutunut jokamiessankari, vaan öykkäilevä idiootti.

Omalla kompuroivalla tavallaan A Good Day to Die Hard on puhdasverinen toimintaelokuva. Juonentapainen viritys ja henkilöhahmot toimivat logiikalla, joka sopii vain genren surkuhupaisimpiin versiointeihin. Nykypäivän videopelitkin tosin kuljettavat tarinaa sutjakammin toiminnan keskellä kuin Moore.

Kolme liian pitkään pannulla korventuvaa toimintakohtausta ovat teknisesti päteviä. Niissä on fyysisyyttä ja viimehetkiä lukuun ottamatta mukavan vähän läpinäkyvää CGI-höttöä hidastuksineen. Hylsykasojen pinoamisesta puuttuu kuitenkin tunne, sillä niin osallistujat kuin motiivit ovat yhtä tyhjän kanssa. Huumori on poikkeuksellisen väsynyttä ja irtonaista, draama puolestaan mahtipontisesta musiikista huolimatta lässytystä.

Runsas Neuvostoliitto-kuvasto tuskin on sattumaa, ja aivan kuten 1980-luvun toimintaelokuvat, pyrkinee myös A Good Day to Die Hard omalla tavallaan parantamaan Yhdysvaltojen kansallisesti heikkoa itsetuntoa. Eteenpäin katsomisen sijaan mulkoillaan menneisyyteen. Sieltä tuijottaa kouluttumaton, vieraita kulttuureja väheksyvä, itseriittoinen ja auttamatta ajastaan jälkeen jäänyt väkivaltakone.

Blu-ray: FS Filmin julkaisussa on 1080p 1.85:1 -laajakuva ja DTS-HD MA 7.1 -ääniraita. Lisämateriaaleina tarjoillaan mm. ohjaajan kommenttiraita.

Teksti: 2013 Jouko Luhtala