Arska-leffoissa jää tuo nauraminen vähemmälle. 6. Päivä (The 6th Day, 2000 USA) ei tarjonnut suuta muikistavaa virikettä. Tyydyin pitämään tiukan Schwarzenegger -ilmeen yllä koko kaksi tuntisen. End of Days’ssä Iso-Aatu koitti kovasti saada särmää hahmoonsa kuin pelkästään leuan pieleen, 6. Päivässä juttua ei edes yritetä. Isäni on Turbomies hairahduksen jälkeen Iso-Aatu on palannut takaisin “kotimailleen” tekemään tehdas-actioniä.

6. Päivä on saanut nimensä Jumalan 6. päivän teosta, kun hän loi ihmisen. Paljoakaan sillä ei ole tekemistä Arskan leffan kanssa, vaikka yhteyksistä muistutellaan pitkin matkaa. 6. Päivä ei eroa Arskan aikaisemmista, mitä nyt pienillä muutoksilla. Ohjaaja Roger Spottiswoode on taas Arskaakin mitättömämpi tapaus tämän elokuvan eroavaisuuksissa.

Adam Gibson (huomaa etunimi —> Aatami) on perheen isä lähitulevaisuudessa. Tekniikka ei ole kehittynyt aivan niin kauheasti (tai kauheaksi) mitä monissa 1970-luvun muoviunelmissa. Reilut 15 minuuttia on lohkaistu filmiltä tämän asian kertomiseen. Tekniikan yksityiskohtia innostutaan keksimään hiukan likaa. Lähitulevaisuudessa tulemme kuitenkin nauramaan tämän leffan oivalluksille.

Gibson (Schwarzenegger) kuljettaa helikopterillaan seikkailunhaluisia vuorille lumilautoineen ja kotona odottaa vaimo ja tytär. Kloonausteknologia on kehittynyt vuosia sitten niin pitkälle, että ihmisiä voidaan kloonata. Myöhemmin tehtiin laki, joka kieltää ihmiskloonauksen. Re-Pet -yhtiö kuitenkin “korjaa” eläimiä uusiksi. Gibsonia kotona odottaa kuitenkin lainvastainen peilikuva ja perässään joukko rikollisia.

Kloonaus on varmaan hiertänyt jo Aristotelestä aikoinaan, eikä käy kiistäminen asian arkaluontoisuutta. 6. Päivä pohtii juttua aika vaisusti. Elokuva ei halua päättää onko kloonaus pahasta vai hyvästä. Tuntuu jopa siltä, että hasiksen polttaminen omassa autotallissa olisi pahempaa. Aiheesta olisi voinut kehittää hiukan säväkämpää ja syvällisempää, mutta tällainen on kai liikaa pyydetty Itävallan pojalta.

Spottiswooden ohjaus jää vaisuksi ja kalseaksi. Vaikka tulevaisuutta ei tällä kertaa kuvata tuhoisaksi, jäi minulle jälkikäteen kylmä olo. Arskan hahmo ei ole paksu, vaikka niitä olisikin kaksi. 6. Päivästä olisi voinut saksia muutaman filmimetrin, jotta juttuun olisi saatu menoa. Lopussa ei yllätykseksi ollut mitään suuren luokan huipennusta, vaan lässähdys.

teksti: © 2001 Raimo Miettinen