Vaikka olenkin modernin elokuvan suuri kannattaja ja suosin elokuvia, joiden keskiössä ovat muoto ja tyyli, niin juontakaan ei saa unohtaa. Juoni ei myöskään ole pelkkä taistelu. 300 kertoo urheista spartalaisista, jotka lähtevät vajaalla joukolla taistelemaan persialaisia vastaan. Kuningas Leonidas (Gerard Butler) ottaa mukaansa vain 300 miestä, vaikka vastassa hänellä on Xerxesin (Rodrigo Santoro) moninkertainen armeija.

300 tyyliteltyä ulkoasua varmasti selittää, että se perustuu Frank Millerin sarjakuvaan. Miehen sarjakuvista aikaisemmin jo sovitettu Sin City kääntyi erittäin mallikkaasti valkokankaalle, vaikkei sisältöä niin hirveästi ollutkaan, tämän huomioiden 300 epäonnistuu pahasti. Syy on varmasti siinä, että Sin City oli sentään film noir –genren jatkumoa, kun 300 taas liittyy korkeintaan toimintaelokuvien keskikaartiin.

Taistelukohtausten ohella, miehet ja naiset puhuvat kauniita sanoja urheudesta, rohkeudesta ja kunniasta. Todellisuudessa ruudun täyttävät suurimmaksi osaksi kauniit kuvat järjettömästä väkivallasta. Vaikka kunniaa ja rohkeutta haluaisikin kuvata sodalla, täytyy sen rinnalla olla myös jotain muuta.

Tarinaa ei kuitenkaan sen pahemmin pohjustella, keskiössä on vain kauniita kuvia. Vakavatkin keskustelut ovat tarpeeksi lyhyitä, ettei niitä tarvitse DVD–julkaisussa kelata. 300 sisältää ainoastaan väkivaltaa ja pehmopornoa, eikä oikeaa sisältöä. 300 on vain Matrix-Tarantino –sukupolvelle räätälöity päiväuni.

teksti: © 2007 Otto Kylmälä