28 päivää myöhemmin, kun veren välityksellä leviävä ihmisiin tarttuva raivotaudin uusin muunnos on sabotaasin seurauksena päästetty valloille laboratoriosta Lontooseen herää sairaalan vuodeosastolta yksi harvoista elossa selvinneistä. Tässä vaiheessa katsojalla on ripaus enemmän tietoa tapahtumien kulusta, mutta hämmennys on kuitenkin suuri, kun selviytyjämme lähtee etsimään eloonjääneitä Lontoon typötyhjiltä kaduilta. Tuoreet jäljet viittaavat juuri tapahtuneisiin kauheuksiin. Autot, ostoskärryt, lastenrattaat ja kaupanovet ovat jätetty levälleen ilmeisen pakokauhun vallatessa kadut. Onneksi kaksi muuta hengissä selvinnyttä pelastavat hänet kimppuun käyneiltä raivotautisilta. Yhdessä he yrittävät selviytyä öisin päälle käyviltä taudinkantajilta ja löytää järkevää pakokeinoa alueelta.

28 päivää myöhemmin on Trainspottingilla maailmankuuluisuuteen nousseen Danny Boylen kuudes ohjaustyö. 28 päivää myöhemmin on omalta osaltaan uusi aluevaltaus, vaikka makaaberi verellä lotraaminen tulikin jo tutuksi Boylen ohjaamassa Shallow Gravessa. Suoranaiseksi zombie-elokuvaksikaan 28 päivää myöhemmin ei voi kutsua, kun raivotaudin riivaamat ihmisrauniot riehuvat hirmuisella nopeudella ja aggressiivisuudella. Raivotautisten päällekäynnissä on myös piirteitä suunnitellusta hyökkäyksessä, kun taas eläviltäkuolleilta sopii odottaa vain vaistonvaraista ja hidasta laahustamista.

Realistisempaa tyyliä on haettu DV-tekniikalla, joka kuitenkin syö omalta osaltaan muuten kömpelöä kuvausta ja kerrontaa. Esimerkiksi Lontoon tyhjien katujen toteuttamiseen käytetty tekniikka paistaa lävitse, vaikka muuten kohtaukset ovatkin elokuvan ylivoimaisesti parasta antia. Henkiinjäämistaistelu on tämän jälkeen toteutettu riman alitse mitä suurimmalla tuhovoimalla. Raivotaudin leviäminen pystytään estämään ainoastaan välittömällä eliminoimisella, joka taas mukamas antaisi välittömän syyn aloittaa verikekkerit. 28 päivää myöhemmin tasapainoilee siedettävän tulevaisuuden kuvauksen ja camp-henkisen splatterhurmoksen välillä. Uskottavaksi sci-fiksi se ei missään vaiheessa yllä, vaikka se sitä haluaisikin olla.

Onkin käsittämätöntä miten surkean elokuvan Boyle onkaan saanut aikaan. Elokuvasta puuttuvat tällaiselle henkiinjäämistaistelulle tärkeät samaistumisen kohteet. Pääosissa on kyllä eritasoisia henkilöitä, mutta yhteenkään heistä katsoja ei voi kokea samaistumisen tunteita. Rakastuminen tällaisessa elokuvassa tuntuukin vain naurettavan irralliselta ja kömpelöltä ratkaisulta. Tietenkin lähes täydelliseen epäonnistumiseen kuuluvat myös tökeröt kohtaukset, joista ehdottomasti ärsyttävin oli hylättyyn elintarvikeliikkeeseen tehty muonantäydennys. Koko kohtauksen mukana olo ja toteutus haiskahtaa halulta tyydyttää viettiä hamstrata itselleen kaikkea tarpeetonta. Miksi he eivät ottaneet mukaan pullotettua vettä, josta on ollut pulaa useita päiviä? Elokuva vilisee epäjohdonmukaisuuksia, joiden listaaminen tuntuu turhalta.

Brendan Gleeson (Alamaailman kenraali, Braveheart) ja Christopher Eccleston (The Others, Dina) ovat mukana. Ikävä kyllä! Herrat ovat tehneet tätä ennen loistavia roolitöitä, mutta Boylen elokuvassa tälle ei sijaa anneta. En sitten tiedä miksi juuri Eccleston on lähtenyt mukaan, kun tarjolla olisi varmasti ollut parempiakin rooleja tarjolla.

28 päivää myöhemmin on varmaankin genre-elokuva. Kuten arvostelusta jo tuli ilmi en ole splatterin tai slasherin suurimpia ystäviä, joten tarkinta arviointia elokuvasta en voi antaa. Jos kuitenkin olisin en pystyisi silti antamaan anteeksi näitä elokuvan harrastelijaluokan tasoisia kömmähdyksiä, joita elokuvassa vilisee kautta linjan. Onhan kyseessä kuitenkin mahtavan huume-elokuva Trainspottingin ohjanneen Danny Boylen elokuva.

Pieni kysymys tähän perään piristämään. Mitä yhteistä Häräntappoaseella on 28 päivää myöhemmin kanssa? Kummassakin esiintyy suomalainen Jukka Hiltunen, jonka ansiosta kuulemme elokuvan loppukohtauksessa suomea.

teksti: © 2003 Raimo Miettinen