Poikkeuksellisesti juhannussunnuntaina 22.6 ensi-iltansa saava draamajännäri 21 on nuoren australialaisohjaajan Robert Luketicin ensimmäinen yritys vakavamman elokuvan parissa. Ensimmäiset ohjaustyöt ovat olleet kevyttä höpöhöpökomediaa, kuten Legally Blonde (2001) ja Monster In-Law (2005).

Nyt Luketic pyrkii laajentamaan skaalaansa, mutta ei tätä elokuvaa voi kutsua edes hyväksi yritykseksi hyvällä omatunnolla. 21 on kaavoihin kangistunut ja tavanomainen jännäri, joka laahaa ensi minuuteilta asti. Harmi, sillä elokuva perustuu sinänsä kiinnostavaan tositarinaan nuorista opiskelijoista, jotka ukottivat Vegasin casinoita oikein urakalla.

Kortinpelaamisen ympärille keskittyviä, laadultaan vaihtelevia elokuvia on alkanut ilmestyä kuin sieniä sateella, aina loistavasta Rounders’ista uuteen Bond -elokuvaan asti ja pari on vielä tuloillaan. Keskiössä on tähän mennessä ollut korttipelien kruunaamaton kuningas Texas No Limit Hold´Em-pokeri, mutta kuten elokuvan nimikin kertoo, nyt keskitytään Blackjackiin. Katsojan ei tarvitse sinänsä tuntea peliä, mutta niin ripeällä vauhdilla peruskuviot ohitetaan, että taustatieto ei ole pahitteeksi. Ei sinänsä, että kysymyksessä olisi erityisen monimutkainen peli. Elokuvasta puhumattakaan.

Suomessa vielä melko tuntematon Jim Sturgess esittää nuorta korkeakoulunörttiä, Ben Campbellia, joka houkutellaan mukaan yliopiston professorin Micky Rosan (Kevin Spacey) vetämään blackjack-piiriin. Kysymyksessä ei olekaan mikä tahansa kortinpeluupiiri, vaan ihan totinen ”rinki”, jossa Micky harjoittelee muutaman lahjakkaan oppilaansa kanssa korttien laskemista. Tarkoituksena on tietenkin rikastua.

Aluksi tylsän suoraselkäinen Ben on haluton liittymään mukaan näin kieroon toimintaan – vaikka se ei virallisesti laitonta olekaan – mutta kun pääsy Harvardin yliopistoon alkaa näyttää ennen muuta rahakysymykseltä, köyhä opiskelija ei voi muuta kuin tarttua Mickyn heittämään täkyyn. Ben osoittautuukin poikkeuksellisen taitavaksi kortinlaskijaksi, ja niinpä suunnitelma alkaa vaikuttaa selkeältä: ei muuta kuin Las Vegasiin ja casinolle. Päämääränä on voittaa talo; ”to bring down the house”. Mikään ei tietenkään mene niin helposti kuin oli alunperin suunniteltu.

Elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia vetävät koko elokuvan tehokkaasti pähkinänkuoreen: kaikki väännetään rautalangasta, juoni etenee ennalta-arvattavasti, eikä persoonallisesta otteesta tuttuun tarinaan ole tietoakaan. Nimenomaan elokuvan alku on hitaudessaan raivostuttava. Parin tunnin elokuvasta olisi pitänyt jättää ainakin 30 minuuttia leikkaamon lattialle. Onneksi kerronta vähän piristyy, kun päästään pelaamaan korttia tosissaan. Parhaimmillaan 21 onkin ”toimintakohtauksissa” eli korttipöydän ääressä – paitsi tietenkin jos katsojaa ei kortinpeluu kiinnosta. Silloin tiedossa on ongelmia.

Kankeaa kerrontaa ja latteita henkilöhahmoja ei ainakaan auta nuorten näyttelijöiden hengettömät roolisuoritukset. Sturgess vaikuttaa pääosassa hieman uneliaalta, Kate Bosworth tyytyy nätin tytön rooliin mukisematta ja peliporukan muita nuoria ei edes huomaa, saati sitten muista. Ainoana valopilkkuna on sympaattisen ja hauskan oloinen Josh Gad, joka esittää Benin parasta kamua. Veteraanit Kevin Spacey ja Laurence Fishburne – joka esittää casinon valvojaa – vetävät tylsähköt roolinsa rutiinilla.

Elokuvalla on omat hetkensä, lähinnä korttipöytien äärellä tapahtuvat jekutukseen keskittyvät kohtaukset, mutta muuten 21:llä on tarjottavana vain latteaa draamaa ja hämmästyttävän ennalta-arvattava tarina. Kyllähän tämän äärelle voi sunnuntaina paeta mietiskelemään juhannuksen tekosia, mutta kyllä euronsa voi paremminkin sijoittaa.

Teksti © 2008 Antti Honkala