21 grammaa

21 Grams (2003)

  • 5

Elokuva on alusta loppuun juuri sellaista rankkaa ja rosoista realismia, joka pakottaa totuuden kuvista ulos.

julkaistu 2004-05-09 / päivitetty 09.05. klo 18:06
Draama 3371

KUVA 3

Naomi Watts
Naomi Watts 

KUVA 2

Sean Penn
Sean Penn 

KUVA 1

Benicio Del Toro
Benicio Del Toro 

21 grammaa

Ohjaus Alejandro González Iñárritu
Näyttelijät Sean Penn, Naomi Watts, Benicio Del Toro, Danny Huston, Charlotte Gainsbourg, Eddie Marsan, Melissa Leo
Maa Yhdysvallat
Pituus 122 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2003 This Is That Productions ja Y Productions

Kuinka paljon painaa ja minkä arvoinen on ihmissielu? Mitä ihmishenki maksaa? Juuri näitä kysymyksiä Alejandro Gonzáles Iñárritun toinen pitkä elokuva pohtii. Tukenaan mahtava näyttelijäkaarti ja Amores Perros -elokuvassakin työskennelleitä ammattilaisia, Iñárritu saa solmittua katsojan päähän umpisolmuja vain avatakseen ne hetkenpäästä.

Kuten Amores Perroskin, 21 grammaa (21 Grams, 2003 USA) on episodielokuva. Se kietoo yhteen kolme erilaista, mutta jollain tapaan samanlaista ihmiskohtaloa yhteen. Sean Penin (Menneisyyden ote), Naomi Wattsin (The Ring) ja Benicio Del Toron (Traffic) esittämät hahmot ovat kaikki Jumalan hylkiöitä, mutta toiset kokevat sen vain henkilökohtaisemmin kuin toiset. Jokainen heistä on saanut osakseen onnettomuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta jokainen on myös saanut maistaa onnea. Onneakin vain sen verran, että kun se otetaan heiltä pois niin he tietävät miltä se on maistunut. Jokainen heistä joutuu tilanteisiin, jossa he joutuvat miettimään ihmiselämän arvoa omien henkilökohtaisten kokemustensa kautta ja sitä mitä se heille merkitsee.

Suurempi juoniselitys tämän elokuvan kohdalla olisi turha, koska juuri suuri osa elokuvan viehätyksestä ja riemusta tulee katsojan selvittäessä että mikä se lopullinen juoni on. Kuten Iñárritun ensimmäinenkin, elokuva alkaa räjähtävästi hidastaen sitten vähitellen tempoaan. Elokuvan alkaessa kankaalle tulvii kuvia ja uusia hahmoja jatkuvalla syötöllä. Henkilöt ja tilanteet ovat sekavia ja ristiriidassa toistensa kanssa.

Katsoja yrittää parhaansa mukaan pysyä mukana ja rakentaa selkeää kokonaiskuvaa tapahtumista. Elokuvan juonikäänteet näytetään etukäteen, mutta sillä ei ole mitään merkitystä koska katsojaa ohjaillaan tekemään juuri oikeita hypoteeseja, että katsoja kokisi silti ahaa -elämyksen. Katsoja on ohjaajan armoilla alusta loppuun eikä pääse irti. Elokuva ja varsinkin elokuvan alku pistävät katsojan koville. Leikkauksen tempo on niin kiihkeä että tulee ajatelleeksi miten nykysukupolvi olisi suhtautunut tähän ellei sen perusteoksiin kuuluisi Pulp Fiction, joka kuitenkin on ala-astetasolla rakenteen puolesta verrattuna 21 gramman yliopistomenoon.

Elokuva on alusta loppuun juuri sellaista rankkaa ja rosoista realismia, joka pakottaa totuuden kuvista ulos. Suuri kiitos siitä kuuluu Gustavo Santaolallan särökitaralle ja Rodrigo Prieton (25th Hour) rakeiselle käsivarakuvaukselle, jotka tuovat elokuvan realismiin juuri sen “aidon elämän illuusion”, joka tekee tästä elokuvasta riipaisevan. Hyvän tekniikan ohella elokuvassa keskeistä on rakenne. Rakenteen rooli elokuvassa on niin suuri, että se nousee kenties teeman tasolle. Kohtaukset ovat pilkottu ja siroteltu ympäri elokuvaa ja niistä on poistettu kaikki turha pois, joten vain kohtauksen ydin on jäänyt jäljelle. Godardin ja hänen hyppyleikkaus menetelmänsä perintö elää ja elinvoimaisesti.

Juuri tällaisten elokuvien ja Alejandro Gonzáles Iñárritun kohdalla tulee ihastelleeksi miten kaunista realismi ja elokuva voi olla kun hallitsee elokuvankielen jokaisen osa-alueen. Iñárritu tulee olemaan tulevaisuudessa yksi modernin elokuvan kovimpia nimiä.

teksti: © 2004 Otto Kylmälä

Seuraa meitä

PINNALLA

Cara Delevigne ja Dane Dehaan

Sarjakuvista kankaalle: Valerian ja Atomic Blonde

Aleksi Salonen | 26.07.

Arviossa Luc Bessonin suuri avaruusooppera ja Charlize Theronin tähdittämä ultraväkivaltapommi ala John Wick.

Lue lisää »
Anselm Elgort

Baby Driver

Aleksi Salonen | 18.07.

Stomp ja Drive menevät naimisiin Edgar Wrightin riemukkaassa ryöstömusikaalissa.

Lue lisää »
Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker)

Itse ilkimys 3

Samu Oksanen | 15.07.

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Emma Watson

The Circle

Aleksi Salonen | 27.06.

The Circle pyrkii varoittavassa sävyssäänkin erottumaan Black Mirrorin teknopessimismistä, mutta erottuu lähinnä epämääräisyydessään.

Lue lisää »
Dwayne Johnson ja Zac Efron

Baywatch

Samu Oksanen | 20.06.

Aurinkoa, hiekkaa ja paljasta pintaa tarjoileva kesäfloppi olisi saanut jäädä uimakoppiin.

Lue lisää »
Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker)

Itse ilkimys 3

Samu Oksanen | 15.07.

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Amy Adams

Yön eläimet

Aleksi Salonen | Blu-ray | 26.07.

Viiltävä jännityselokuva sekoittaa taitavasti yläluokkaista vieraantumista, rujoa väkivaltakokemusta ja kahdenlaista fiktiota.

Lue lisää »
Hugh Jackman

Logan

Kreeta Korhola | Blu-ray | 11.07.

Wolverinen joutsenlaulu on paitsi paras X-Men-elokuva, myös Marvel-filmatisointi.

Lue lisää »
Liam Neeson

Silence

Kreeta Korhola | Blu-ray | 21.06.

Martin Scorsesen lempilapsi ottaa enemmän kuin antaa – hyvällä tavalla.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2017
ISSN 1798-7202