21 grammaa

21 Grams (2003)

  • 5

Elokuva on alusta loppuun juuri sellaista rankkaa ja rosoista realismia, joka pakottaa totuuden kuvista ulos.

julkaistu 2004-05-09 / päivitetty 09.05. klo 18:06
Draama 3520

KUVA 3

Naomi Watts
Naomi Watts 

KUVA 2

Sean Penn
Sean Penn 

KUVA 1

Benicio Del Toro
Benicio Del Toro 

21 grammaa

Ohjaus Alejandro González Iñárritu
Näyttelijät Sean Penn, Naomi Watts, Benicio Del Toro, Danny Huston, Charlotte Gainsbourg, Eddie Marsan, Melissa Leo
Maa Yhdysvallat
Pituus 122 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2003 This Is That Productions ja Y Productions

Kuinka paljon painaa ja minkä arvoinen on ihmissielu? Mitä ihmishenki maksaa? Juuri näitä kysymyksiä Alejandro Gonzáles Iñárritun toinen pitkä elokuva pohtii. Tukenaan mahtava näyttelijäkaarti ja Amores Perros -elokuvassakin työskennelleitä ammattilaisia, Iñárritu saa solmittua katsojan päähän umpisolmuja vain avatakseen ne hetkenpäästä.

Kuten Amores Perroskin, 21 grammaa (21 Grams, 2003 USA) on episodielokuva. Se kietoo yhteen kolme erilaista, mutta jollain tapaan samanlaista ihmiskohtaloa yhteen. Sean Penin (Menneisyyden ote), Naomi Wattsin (The Ring) ja Benicio Del Toron (Traffic) esittämät hahmot ovat kaikki Jumalan hylkiöitä, mutta toiset kokevat sen vain henkilökohtaisemmin kuin toiset. Jokainen heistä on saanut osakseen onnettomuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta jokainen on myös saanut maistaa onnea. Onneakin vain sen verran, että kun se otetaan heiltä pois niin he tietävät miltä se on maistunut. Jokainen heistä joutuu tilanteisiin, jossa he joutuvat miettimään ihmiselämän arvoa omien henkilökohtaisten kokemustensa kautta ja sitä mitä se heille merkitsee.

Suurempi juoniselitys tämän elokuvan kohdalla olisi turha, koska juuri suuri osa elokuvan viehätyksestä ja riemusta tulee katsojan selvittäessä että mikä se lopullinen juoni on. Kuten Iñárritun ensimmäinenkin, elokuva alkaa räjähtävästi hidastaen sitten vähitellen tempoaan. Elokuvan alkaessa kankaalle tulvii kuvia ja uusia hahmoja jatkuvalla syötöllä. Henkilöt ja tilanteet ovat sekavia ja ristiriidassa toistensa kanssa.

Katsoja yrittää parhaansa mukaan pysyä mukana ja rakentaa selkeää kokonaiskuvaa tapahtumista. Elokuvan juonikäänteet näytetään etukäteen, mutta sillä ei ole mitään merkitystä koska katsojaa ohjaillaan tekemään juuri oikeita hypoteeseja, että katsoja kokisi silti ahaa -elämyksen. Katsoja on ohjaajan armoilla alusta loppuun eikä pääse irti. Elokuva ja varsinkin elokuvan alku pistävät katsojan koville. Leikkauksen tempo on niin kiihkeä että tulee ajatelleeksi miten nykysukupolvi olisi suhtautunut tähän ellei sen perusteoksiin kuuluisi Pulp Fiction, joka kuitenkin on ala-astetasolla rakenteen puolesta verrattuna 21 gramman yliopistomenoon.

Elokuva on alusta loppuun juuri sellaista rankkaa ja rosoista realismia, joka pakottaa totuuden kuvista ulos. Suuri kiitos siitä kuuluu Gustavo Santaolallan särökitaralle ja Rodrigo Prieton (25th Hour) rakeiselle käsivarakuvaukselle, jotka tuovat elokuvan realismiin juuri sen “aidon elämän illuusion”, joka tekee tästä elokuvasta riipaisevan. Hyvän tekniikan ohella elokuvassa keskeistä on rakenne. Rakenteen rooli elokuvassa on niin suuri, että se nousee kenties teeman tasolle. Kohtaukset ovat pilkottu ja siroteltu ympäri elokuvaa ja niistä on poistettu kaikki turha pois, joten vain kohtauksen ydin on jäänyt jäljelle. Godardin ja hänen hyppyleikkaus menetelmänsä perintö elää ja elinvoimaisesti.

Juuri tällaisten elokuvien ja Alejandro Gonzáles Iñárritun kohdalla tulee ihastelleeksi miten kaunista realismi ja elokuva voi olla kun hallitsee elokuvankielen jokaisen osa-alueen. Iñárritu tulee olemaan tulevaisuudessa yksi modernin elokuvan kovimpia nimiä.

teksti: © 2004 Otto Kylmälä

Seuraa meitä

PINNALLA

Daniela Vega

Fantastinen nainen

Samu Oksanen | 11.02.

Nimensä veroisessa chileläisdraamassa transsukupuolinen nainen taistelee oikeudesta surra kuollutta rakastettuaan.

Lue lisää »
 Vicky Krieps ja Daniel Day-Lewis

Phantom Thread

Aleksi Salonen | 22.02.

Mestarin sisarteos tutkii rakkautta, joka on riski saastumisesta.

Lue lisää »
Richard Jenkins ja Sally Hawkins

The Shape of Water

Samu Oksanen | 09.02.

Kun mykkä siivooja kohtaa jokijumalan, syntyy veret seisauttavan kaunis ja ajaton fantasiaromanssi aikuiseen makuun.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saksanhirvet

Kosketuksissa

Samu Oksanen | 01.01.

Metafyysinen rakkaustarina teurastamossa ja unissa toisiaan etsivistä sieluista dominoi Berliinin elokuvajuhlia vuonna 2017.

Lue lisää »
Michael Stuhlbarg, Timothée Chalamet ja Armie Hammer

Call Me By Your Name

Aleksi Salonen | 23.01.

Ehkä vasta nyt valkonkankailla on kuvattu kahden miehen rakkautta yhtä uppoutuneesti kuin naisen ja miehen.

Lue lisää »
Tom Hanks ja Meryl Streep

The Post

Samu Oksanen | 01.02.

Steven Spielbergin resonoiva trilleri Watergate-skandaalin esinäytöksestä muistuttaa lehdistön valppaudesta demokratian elinehtona.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Pennywise (Bill Skarsgård) elokuvassa Se.

Se

Kreeta Korhola | Blu-ray | 22.01.

Järisyttävän pelottava Se on pohjimmiltaan nostalginen kaverusten kasvutarina lapsuudesta teini-iän kynnykselle.

Lue lisää »
Daniel Craig

Logan Lucky

Aleksi Salonen | Blu-ray | 11.01.

Elokuvasvengin maestro Soderbergh palaa tauolta tarkasti rytmitetyllä syvän etelän ryöstökomedialla.

Lue lisää »
Saïd Taghmaoui, Chris Pine, Gal Gadot, Eugene Brave Rock ja Ewen Bremner

Wonder Woman

Samu Oksanen | Blu-ray | 17.01.

DC:n feministinen voimafantasia antaa itselleen luvan pitää hauskaa – ja lopputulos tyrmää kuin paineaalto.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202