Julie Delpy ahkeroi pari vuotta sitten, kun nainen käsikirjoitti, ohjasi, sävelsi, tuotti ja näytteli pääosan pienimuotoisessa rakkaudentunnustuksessaan Pariisille, 2 päivää Pariisissa.

Yksinkertainen tarina seuraa nuorta, mutta jo pari vuotta seurustellutta pariskuntaa – Marion (Delpy) ja Jack (Adam Goldberg) – joka saapuu jossain määrin pieleen menneen Venetsian reissun jälkeen Pariisiin tapaamaan Marionin vanhempia (joita muuten näyttelevät Delpyn oikeat vanhemmat).

Reissu kuitenkin mutkistuu, kun paikan päällä valokeilan valtaavat Marionin entiset poikaystävät, joihin tämä ja Jack tuntuvat törmäävän joka kulmassa. Jackin mustasukkaisuus ja Marionin naiivi sokeus työntävät parisuhdetta hiljakseen kohti umpikujaa.

Parasta elokuvassa on sen valtoimenaan pulppuava dialogi. Delpyn ja Goldbergin välinen kemia toimii – ovathan he hyviä ystäviä myös tosielämässä – ja dialogi on kaikessa kaoottisuudessaan niin ranskalaista kuin katsoja vain voi kuvitella.

Adam Goldberg vetää monessa mielessä itselleen tutun roolin – Jack on aika lähellä ponnettoman Joey-sitcomin neuroottista höpöttäjää, Jimmyä. Jack on kuitenkin ADHD-karikatyyrin riisuttu versio, uskottavampi: vaikka eihän kukaan silti ole samaan aikaan noin syötävän komea, lihaksikas, älykäs ja lahjakas.

Julie Delpy on loistava, kuten aina.

Ranskalaisen monitaituri-näyttelijättären soolosuoritusta on vaikea katsoa järin kriittisesti. Sen värikäs kuvakieli ja sympaattinen kerronta ovat niin hurmaavia kaikessa viattomuudessaan, että kritiikkiä on perin vaikea harjoittaa. 2 päivää Pariisissa on sujuvasti kuvattu, vaivatta etenevä tarina jonnekin Pariisin laitakatujen humuun kadotetusta rakkaudesta ja sen jälleenlöytämisen vaikeudesta. Katso hyvässä seurassa viinilasin äärellä.

Teksti: © 2008 Anton Vanha-Majamaa