Hollywood-tähdillä ryyditetty kliseinen kollaasi amerikkalaisista Ystävänpäivän huumassa.
Ystävänpäivä -elokuva näyttää varmalta valinnalta helmikuun puolen välin tienoilla. Se vaikuttaa siis herttaiselta romanttiselta komedialta, jonka tytöt katsovat yksin tai yhdessä katsomaan pakotetun poikaystävän kanssa. Periaatteessa kuvio meneekin varmasti näin, mutta elokuvapa ei olekaan aivan niin kepeä ja lämminhenkinen kuin antaa päällisin puolin ymmärtää. Rakkaushapatus sisältää toki suuren joukon tunteellisia kohtaamisia, merkitseviä katseita ja romanttisia eleitä, mutta yhdeksi keskeiseksi teemaksi osoittautuu toisaalta teatraalisen rakkaudenosoittamisen kritisointi.
Ystävänpäivä näyttää Amerikassa muodostuneen jokseenkin irvokkaaksi, pakonomaiseksi rituaaliksi, jossa rakkautta ei tunnisteta oikeaksi ilman julkista julistusta, jonka tulisi mielellään esiintyä konkreettisesti mauttomien kukka-asetelmien ja kalliiden lahjojen muodossa. Suomalaiselle katsojalle viesti pomppaa esiin harvinaisen selvästi, koska useimmat meistä eivät vaivu mässäilymasennukseen, vaikka ystävänpäivä kuluisi yksin. Elokuvan tekijät valitsevat kuitenkin lopulta keskitien kritiikin ja tunteilun välillä, joka viekin sitten parhaan terän niin pohdinnalta, realismilta kuin heittäytymiseltä hahmojen kohtaloihin. Lopputulos on jokseenkin ontto.
Elokuvan tarina keskittyy seuraamaan useaa sukupolvea edustavia sinkkuja ja pariskuntia Los Angelesissa yhden ystävänpäivän aikana. Keskenään risteävissä tarinoissa nähdään muun muassa tyttöystäväänsä (Jessica Alba) kosiva kukkakauppias Reed (Ashton Kutcher), neuroottinen manageri Kara (Jessica Biel), hömppäjournalismiin pakotettu urheilutoimittaja Kelvin (Jamie Foxx) ja Irakista palaava kapteeni Kate Hazeltine (Julia Roberts). Henkilöhahmoja on kuin pienessä kylässä samaan tyyliin kuin esimerkiksi vuoden takaisessa Jätä Se! -elokuvassa. Suurin houkutin markkinoinnillisesti oikeaan aikaan ilmestymisen lisäksi onkin näyttävä kavalkadi tunnettuja Hollywood-kasvoja.
Ysäriklassikko Pretty Womanin (1990) ohjannut Garry Marshall ei näytä henkilöohjauksessa saavan tähdistä irti kuin vuorosanat. Tunne jää useimmiten taka-alalle. Suurin syy tähän pintapuolisuuteen on kuitenkin Katherine Fugaten (Fugaten, Abby Kohnin ja Marc Silversteinin kirjoittamaan tarinaan perustuvassa) käsikirjoituksessa, joka ei jätä paljon pelastettavaa ohjaajalle tai näyttelijälle. Kriittisistäkin äänenpainoista huolimatta elokuva nojaa pitkälti kuluneisiin repliikkeihin, pikkukivoihin juonenkäänteisiin ja loppuun järsittyyn huumoriin. Kaikkien käsitys huumorista tai edes söpöydestä ei ole pikkupoika kukkaostoksilla. Elokuvan hauskimmat kohtaukset keskittyvät Anne Hathawayn esittämän puhelinseksimyyjän roolisuorituksiin luurin varressa. Nukenkasvoinen runouden opiskelija Liz muuntautuu milloin trailer trash -tylleröksi milloin räävittömäksi Venäjä-dominaksi. Eihän tämäkään mitään vallankumouksellisen uutta toki ole, mutta ehkä huumori saakin voimaa lähinnä Hathawayn puhtoisesta imagosta ja menneistä prinsessarooleista.
Teknisesti ottaen elokuva on ihan mallikkaasti tehty, mutta mitään ei oikein jää käteen. The Passion of the Christ -elokuvan musiikista Oscar-ehdokkaanakin olleen säveltäjä John Depneyn vastuulla oleva soundtrack ei sekään tuo elokuvaan uusia ulottuvuuksia. Kaiken kaikkiaan Ystävänpäivä on ikään kuin riskitön yrittäessään miellyttää kaikkia, mutta jää pliisuksi kokemukseksi monelle katsojalle juuri siksi. Se ei anna täysillä heittäytyä romanttiseen tunnelmaan, muttei tarjoa tarpeeksi älyllisiäkään virikkeitä. Jos ystävänpäivän suunnitelmissa on laatuaikaa rakkaimpien kanssa, voi olla hyvä harkita muita vaihtoehtoja tämän elokuvan sijasta.
Extrat ovat vaatimattomat. Poistettuja kohtauksia on maustettu ohjaaja Garry Marshallin hyväntahtoisilla jorinoilla. Mukaan on kohderyhmähakuisesti lätkätty myös kurkistus Sinkkuelämää 2 -elokuvaan.
Teksti: © 2010 Marjo Eskola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA