Oscar voittajat Oliver Stone ja Nicolas Cage yhdistivät voimansa hyvässä tarkoituksessa kertoakseen tositarinan syyskuun 11. päivän tapahtumista. World Trade Centerin kohtalokas päivä jätti jälkeensä…
Oscar voittajat Oliver Stone ja Nicolas Cage yhdistivät voimansa hyvässä tarkoituksessa kertoakseen tositarinan syyskuun 11. päivän tapahtumista. World Trade Centerin kohtalokas päivä jätti jälkeensä tuhansia kohtaloita ja riipaisevia tarinoita. Yksi niistä on kahden new yorkilaisen poliisin, John McLoughlinin ja Will Jimenon, selviytymiskamppailu savuavien pilvenpiirtäjien raunioissa vuonna 2001.
Draama-elokuvien ystävät kokivat alkuvuodesta 2006 kylmänväreitä, kun tieto Stonen ja Cagen yhteisprojektista nimeltä World Trade Center kiiri läpi maailman. Massiiviset trailerit hehkuttivat henkiinjäämistaistelun tulemista valkokankaille. Sitten kuin tyhjästä ilmestyi United 93, Flight 93 ja nippu muita samoista tapahtumista kertovia filmatisointeja tai dokumentteja ja niin vain suurprojekti unohtui taka-alalle. Kun World Trade Center (aka WTC, 2006 Yhdysvallat) viimein rantautui teattereihin oli pöly jo ehtinyt laskeutumaan. Ajoitus oli äärimmäisen huono ja leffa vedettiin vähin äänin pois levityksestä. Sama toistui dvd:n ilmestyttyä. WTC ei vain ole sitä mitä Stonelta on totuttu näkemään.
Internetin palstoilla käy vilkas keskustelu Stonen WTC:n ympärillä. Monet siis odottivat huomattavasti enemmän mitä sitten saivat. Tornien sortumisen kuvaaminen on kuin katsoisi nauhotettua uutislähetystä. Stone myös luottaa kohtalokkaasti pieniin liikkeisiin: Kameroita täristetään ja valaistusta rukataan. Suuren yleisön viesti on selvä: Ei kukaan odottanut verellä ja irtonaisilla ruumiinosilla mässäilyä vaan veret seisauttavaa spektaakkelia, jollaisia on totuttu näkemään legendana pidettävältä ohjaajaveteraanilta. WTC jää tällä kertaa hätäisesti kyhätyn oloiseksi miljoonaluokan surunvalitteluksi. Yksi keskustelun arvoisista seikoista on sekin, miksi Stone keskittyy vain kahden henkilön seuraamiseen, varsinkin kun suurin osa ajasta kuluu puuduttavasti betonijärkäleiden välissä. Kaikki muu mielenkiintoinen jää sillä aikaa kertomatta.
WTC:n henkilöistä on vaikea saada otetta. Michael Peña ei saa konstaapeli Jimenosin osasta kiinni ja raunioita haravoiva, hieman outo ex-merijalkaväen mies, jota Michael Shannon epävarmasti tulkitsee, on jokseenkin koominen ilmestys. Nicolas Cagen maagiset kyvyt menevät nekin hukkaan tiiliskiven puserruksessa. Hahmot ovat myös niin epäuskottavia, että jos kyseessä ei olisi tositapahtumiin perustuva teos, niin epäilisin tuotannon olevan peräisin Jerry Bruckheimerin tallista. Parhaimmillaan WTC on antaessaan piikkiä George Bushin suuntaan: Ei ole suuri salaisuus, että ohjaaja Stone on Bushin hallinnon suurimpia vastustajia. Elokuvassa viitataankin vaivihkaa mm. pommi-iskun mahdollisuuteen, joka on yhdessä seinään lentäneiden koneiden kanssa erittäin mielenkiintoinen teoria. Juuri tällaisia spekulaatioita jäin Stonelta kaipaamaan. Niukkoihin tosikertomuksiin pitäytyminen ei kanna yli kahta tuntia, vaikka tapahtumat olisivat kuinka lähellä ihmissydämiä. Kuten alussa mainitsin, niin tarkoitus ainakin oli vilpittömän hyvä.
teksti: © 2006 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA