Nadine Labakin hieno libanonilaisen kulttuurin kuvaus toimii draamana, muttei komediana.
Näyttelijä Nadine Labaki ohjaa jo toistamiseen pitkää elokuvaa kotimaastaan. Hän jatkaa omalla tiellään käsikirjoittaen tarinoita, joissa ei niinkään keskitytä poliittisiin konflikteihin – jotka kuuluvat oletusarvoisesti Libanonin osaan Israelin ja Syyrian rajanaapurina – vaan pienten ihmisten ja yhteisöjen henkilökohtaisiin ja keskinäisiin ongelmiin rakkaudesta, perinteistä tai seksuaalisuudesta.
Pienessä libanonilaisessa kylässä kristityt ja muslimit asuvat keskenään sopuisissa merkeissä. Yhteydet ulkomaailmaan ovat harvassa, kun radio ei meinaa kuulua ja toimivia televisioitakin on vain yksi. Kun erimielisyydet alkavat nakertaa yhteisön välejä, päättävät kylän naiset tehdä asialle jotain.
Where do we go now?‘n autenttinen kulttuurin kuvaus tavoittaa pienen kylän tunnelman hienosti. Kameratyö on harkittua ja tasokasta ja käsivarakuvaus tekee kyläyhteisön tapaamisista intensiivisiä. Labaki tietää ilmeisen omakohtaisesti, millaista on elää uskonnon vahvasti sävyttämässä ympäristössä.
Myös näyttelijät ovat vaikuttavia rooleissaan. Erityisesti Amale (Nadine Labaki) ja Yvonne (Yvonne Maalouf) välittävät tunteensa poikkeuksellisen voimakkaasti. Muutenkin tuntuu, ettei roolituksissa ole heikkoja lenkkejä. Kielellistä sujuvuutta on toki mahdotonta arvioida ilman arabian taitamusta, mutta paremmin tietämättömälle replikointi näyttäytyy vilpittömänä.
Alussa kerronta on puisevaa, mutta tempo kasvaa jo pitkälti ennen puolta väliä. Kun vauhtiin on päästy, ei Labaki enää anna otteen lipsua. Kyläläisten välisiin kohtaamisiin on ripoteltu myös komiikkaa. Where do we go now? ei kuitenkaan ole komedia, vaan vakava draama kahden eri uskonnon välisistä yhteentörmäyksistä.
Kuten monesti tosielämässäkin on, Labaki esittää uskonnon niin vahvana vaikuttajana kyläläisten toimiin, että sen nimissä ollaan valmiita tappamaan omia tekoja kyseenalaistamatta. Näin pitkälle ei tällä kertaa onneksi mennä, mutta tilannekomiikkalla on silti suuria vaikeuksia toimia, kun tunnelman raskas painolasti ei anna hauskojen hetkien nostaa kunnolla päätään.
Teksti: 2012 Marko Pekkanen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA