Wallander: Vuoto

Ohjaus Henrik Georgsson
Näyttelijät Mats Bergman, Lena Endre, Sverrir Gudnason Fredrik Gunnarsson, Krister Henriksson, Rolf Jarl, Douglas Johansson, Kimmo Rajala, Nina Zanjani
Maa Ruotsi
Pituus 89 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2010 Yellow Bird ja FS Film.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Jari Tervo totesi, kuinka suomalaisen dekkarikirjallisuuden saa kartalle kahdella tavalla. Pitäisi hyväksikäyttää ilmastoa: teloitus hukuttamalla avantoon, lumipenkkaan. Toinen valttikortti on Venäjän, entisen Neuvostoliiton, läheisyys.

Toisin on menetelty Ruotsissa. Supertuotteliaan Henning Mankellin dekkarisarja Wallander, josta on tehty kymmeniä elokuvasovituksia, ei nojaa eksoottisiin tekijöihin. Se karrikoi kuvitteellisen pikkukaupungin arkea tuomalla sinne kaikki jännitysteollisuuden oikut.

Ja hyvin näyttää toimivan, ainakin taloudellisesti. Päähahmo, keski-ikäinen rikoskomisario Kurt Wallander on kiinnostavuuden tae kuin Sherlock Holmes. Menestys ei ole jäänyt Ruotsiin, vaan hahmosta on tehty TV-sarja myös Isossa-Britanniassa.

Wallander: Vuoto (2009) alkaa raa’alla murhalla keskellä metsää. Sitten kaupungin keskustassa räjähtää kauko-ohjattu autopommi, millä saadaan huomio käännettyä arvokuljetuksen ryöstöstä. Juonessa jahdataan rikollisliigaa, jonka päägangsteri on Marko Lehtosalo (Kimmo Rajala).

Yksityisen sektorin alati kasvava turvallisuusbisnes houkuttelee Wallanderia (Krister Henriksson) leveämmän pöydän ääreen. Työtä olisi vähemmän ja palkka suurempi. Vaillinaisesti käsitellään sitä, kuinka uskottava yksityinen firma on turvaamaan arjen. Poliisi on aliresursoitu, mutta luotettava. Siellä ei ole tilkittäviä tietovuotoja.

Wallander ei ole kyynistä, kovaksikeitettyä materiaalia kuten esimerkiksi Sin Citysta vaikutteita ottaneen norjalaisen Jo Nesbøn tuotanto. Tämä näkyy rosvojen suhtautumisessa poliiseihin. Mahdollisuus annetaan, mutta kiinnijääneitä ei oteta hengiltä.

Läsnä on myös keventäviä, koomisia tilanteita ja sanailua. Etsivä Svartmann (Fredrik Gunnarsson) joutuu tarkastamaan löydetyn ruumiin mukanaan vaimo ja lapset, koska he ovat matkalla anopin luokse. Wallanderin ja nuorempien välinen sukupolvikuilu tiivistetään sillä, että Wallanderille netti on tuntematon vyöhyke.

Wallander: Vuoto on osa pidempää Wallander-sarjaa, mutta toimii omana elokuvana. Siinä keskitytään yhteen rikosvyyhtiin ja sen tekijöihin eikä katsojan odoteta tietävän ulkopuolisista tapahtumista. Toki tietämys syventää henkilöhahmoja ja etenkin Wallanderia. Vetovoima piilee juuri tässä: vanha tuttava seikkailee jälleen.

Ongelma, jos sen sellaiseksi haluaa laskea, on, että Wallander: Vuoto on piirteiltään genre-elokuva. Se noudattaa etsiväkertomuksen lainalaisuuksia kaikilla tasoilla, juonenkuljetuksesta henkilöhahmoihin. Yllätyksiä ei ole tiedossa, mutta meno on kohtuullisesti koostettua. Aikansa tutkitaan, kunnes johtolangat solmitaan ja päästään vaihtamaan luoteja roistojen kanssa.

Kurt Wallanderin ja Ystadin maailmaan kirjallisuuden ja elokuvan kautta tutustuneet pitävät, mutta ulkopuoliselle se on turhan tavanomainen moraliteetti ahneuden seuraamuksista ja sopimuksesta pirun kanssa. Elokuvan vaatimaa laveutta nakertaa televisiomainen kerronta. Näyttelijätkin vetävät roolit rutiinilla.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut FS Film. Kuvassa (16:9 anamorfinen laajakuva 1.78:1) ja äänessä (5.1 ruotsi) ei ole moitteita. Lisämateriaalina on muiden Wallander-elokuvien trailereita sekä 8 minuuttinen dokumentti kulissien takaisesta elämästä. Lisämateriaali on tekstitetty suomeksi

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen