Wallander: Väärillä jäljillä

Ohjaus Philip Martin
Näyttelijät Kenneth Branagh, Sarah Smart, Tom Beard, Tom Hiddleston, Richard McCabe, Jeany Spark
Maa Iso-Britannia / Ruotsi
Pituus 89 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 BBC, Yellow Bird Films, Degeto Film, Film i Skåne, Left Bank Pictures, TKBC, BBC Scotland ja FS Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ystadin rikoskomisario Kurt Wallander on seikkaillut jo pitkään länsinaapurimme filmituotannoissa. Wallander on ruotsalaisen dekkaristin, Henning Mankellin luomus. Mankellin tekstien viehätys perustuu suomalaiseenkin makuun sopivasta jurosta päähenkilöstä, joka tuskailee rikosten parissa usein myös yksityiselämänsä kustannuksella. Dekkarihullua kansaa ovat myös britit, joten sen puoleen ei ollut lainkaan yllätys, että BBC halusi syksyllä 2008 filmata omat wallanderinsa. Sopeutumista brittiversioon auttaa se, että kuvaukset tehtiin alkuperäistä sarjaa kunnioittaen Ruotsissa ja että Mankellin luomat henkilönimet säilytettiin sellaisinaan, myös sivuhenkilöiden osalta. Välillä skandinaavikatsojaa saattaa jopa hymyilyttää kun britit pääsevät lausumaan nimiä kuten Nyberg tai Svedberg.

Karkeasti sanottuna britti-Wallander ei eroa esikuvastaan kuin näyttelijöidensä ja esityskielensä puolesta. Mankellin viidenteen Wallander-kirjaan (1995) perustuva elokuva seurailee alkuperäisteostaan hyvin raadollisesti: Richard Cottanin muokkaama käsikirjoitus esittelee Wallanderin yksityiselämää ehkä tarkemmin kuin yksikään ruotsalaisten omista versioista.

Tässä vaiheessa sananen elokuvan juonesta: komisario Wallanderin painajaisviikko alkaa kun nuori tyttö polttaa itsensä hengiltä keskellä rypsipeltoa, suoraan Wallanderin silmien alla. Samaan aikaan kaupunkia piinaa sarjamurhaaja, joka tuntuisi valikoivan uhrinsa summittaisesti. Tutkimusten edetessä Wallander kollegoineen kuitenkin huomaa, ettei mikään ole sattumaa. Entä mitä itsensä polttanut tyttö pelkäsi niin paljon, että kuolemakin oli parempi vaihtoehto? Voisiko olla, että hän liittyy murhiin jollakin tapaa? Kiireen keskellä Wallanderin on löydettävä aikaa tyttärelleen (Jeany Spark) ja kuolemansairaalle isälleen (David Warner).

Kuuma kysymys kaikille Wallander-faneille on, että sopiiko se Kenneth Branagh “alkuperäisten” pääosan esittäjien (Rolf Lassgård ja myöhemmin Krister Henriksson) saappaisiin? No, molempien herrojen suorituksia tarkastelleena voin sanoa, että kyllä sopii. Täydellisesti. Vaikka Branagh onkin yksi niistä harvoista näyttelijöistä, joka pystyy esittämään roolin kuin roolin, niin Wallander on kuin hänelle vartavasten tehty. Branagh on myös sisäistänyt roolinsa kertalaakista, toisin kuin esimerkiksi Henriksson, joka vasta uusimmissa tulkinnoissaan (esim. Wallander: Kosto) on alkanut päästä Mankellin kirjoittamalle tunnetasolle. Myös Wallanderin työtovereita esittävät Sarah Smart (Höglund), Tom Beard (Svedberg) ja Richard McCabe (Nyberg) onnistuvat pitämään hahmonsa uskottavina. Ruotsalaisiin osiin verrattuna epäuskottavia tai puhtaasti pahvisia henkilöitä ei ole ensimmäistäkään.

Britit ovat löytäneet tarinaansa muitakin oivia tehokeinoja kuin pelkät karismaattiset näyttelijät: heidän Wallanderinsa värimaailma on painostava, musiikki takoo isoin nuotein ja kiireetön kuvaus antaa katsojallekin mahdollisuuden ratkoa rikosta. Harmi vain, että ohjaaja Philip Martinin kuvakulmat paljastavat paikoin vähän liikaakin ja etenkin rikostarinoiden suurkuluttajat löytävät ratkaisun jo elokuvan keskivaiheilla. Mieluumin näinkin, jos vaihtoehtona on täysin puskista ilmaantuva loppuratkaisu.

Britti-Wallander on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Sarjaa aiemmin tuntemattomille Branaghin tulkinta saattaa myös toimia astetta paremmin, etenkin nyt kun komisario kumppaneineen puhuu sujuvaa lontoota. Näin suomalaisen Wallander-fanin näkökulmasta on kuitenkin kovin outoa, että kronologisesti valovuoden päässä kulkeva alkuperäisen sarjan uusin osa (Wallander: Kosto) ja tämä Mankellin varhaistuotantoon pohjaava brittiversio julkaistiin maahantuojan toimesta päällekkäin.

DVD: FS Filmin julkaisu esitetään kuvasuhteella 1.78:1. Vaikka väripaletti on huikaisevan hieno, niin kuva on yleisesti himpun verran liian pehmeä. Ääniraitoja on kaksi, perinteinen DD 5.1. ja uudempi DTS 6.1. Molemmat tuovat kotiteattereista ulos huumaavan äänimaailman, joskin esitys on hyvin etupainotteinen.

Ekstroja ei ole.

Katso myös: Wallander sarja 2009

Teksti: © 2009 Lasse Lepola