Jonathan Levinen ohjaama draamakomedia 50/50 ei ole perinteinen ”sairaus tuo meidät kaikki yhteen” -elokuva. Vaikka elokuva käsitteleekin nuorta syöpäpotilasta ja hänen kamppailuaan sairautta vastaa, se ole kuitenkaan pelkkä sairaskertomus. 50/50 on enemmänkin tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Se on tarina selviytymisestä tukalasta tilanteesta ja siitä, miten muut asiaa käsittelevät. Surulle annetaan kasvot ja sille saa nauraa.

Tunnollisen ja terveelliset elämäntavat omaavan Adamin (Joseph Gordon-Levitt) elämä muuttuu, kun hän saa tietää sairastavansa syöpää. Adam itse ottaa uutisen vastaan tyynesti, mutta ympärillä olevilla ihmisillä on suurempia vaikeuksia sopeutua tietoon. Adamista tuleekin läheistensä tuki ja turva, kun lähipiiri käsittelee asiaa.

50/50 on varsin realistinen kuvaus, sillä se perustuu käsikirjoittaja Will Reiserin omaan elämään. Traagista aihetta uskalletaan käsitellä humoristisin ottein. Henkilökohtaisella kokemuksella lienee vaikutusta elokuvaan, sillä se ei sorru ylidramaattisuuteen kuten vastaavat sairauksista kertovat elokuvat.

Kiitosta on annettava myös ohjaajalle, joka on löytänyt oikeat mittasuhteet komedialle ja draamalle. Yksi ja sama tilanne voi saada aikaan kyyneleitä, mutta myös samalla naurattaa. Vakavasta aihepiiristään huolimatta elokuva on hausta, vitsit ovat oikein ajoitettuja ja toteutettuja.

Draaman ja komedian puolella taitojaan useaan otteeseen näyttänyt Joseph Gordon-Levitt tekee tässäkin filmatisoinnissa sataminuuttisen ajan fantastista työtä. Roolihahmo on rakastettava ja sympatiat osakseen saava. Voidaan sanoa, että 50/50 on kuitenkin Seth Rogenin elokuva, jonka myötä hän osoittaa osaavansa tehdä muutakin kuin vain komediaa.

50/50 on hauska ja koskettava selviytymistarina. Miten toisen ihmisen traaginen elämä voikaan olla näin viihdyttävää?

DVD: Julkaisun kuvaformaatti on anamorfinen laajakuva 1.78:1 ja äänenä DD 5.1.

Teksti: © 2011 Nanna Yli-Hukka