Vauhdilla Chicagoon on hersyvä komedia, jossa perheenisä yrittää päästä kaikin mahdollisin keinoin kotiinsa kiitospäivän viettoon.
Jos joku on mennäkseen pieleen, se myös menee. Tätä mieltä on kuuluisa Murphyn laki ja tämän teeman ympärille rakentuu myös John Hughesin ohjaama Vauhdilla Chicagoon. Se kertoo mainosmies Neal Pagesta (Steve Martin), joka työskentelee New Yorkissa muun perheen pitäessä majaa Chicagossa. Kunnon perheenisän tavoin Page on suunnitellut matkaavansa kotiin kiitospäivän viettoon. Mikä parasta, matka New Yorkista kotikaupunkiin on nopea ja vaivaton, tai ainakin sen pitäisi olla.
Vastoinkäymiset alkavat kuitenkin välittömästi Pagen aloitettua kotimatkansa. Taksin saaminen ruuhkaisessa suurkaupungissa osoittautuu sen verran vaivalloiseksi, että hän miltei myöhästyy lennoltaan – huomatakseen ainoastaan sen olevan myöhässä. Kun lento viimein saapuu ja matka alkaa, kertoo lennonjohto Chicagon kentän olevan suljettu lumimyrskyn vuoksi, joten koneen on tehtävä välilasku Wichitaan. Kun Pagen seuraan vielä lyöttäytyy Del Griffith -niminen vastenmielinen miekkonen (John Candy), ovat katastrofin ainekset valmiina.
Vauhdilla Chicagoon on paremmin käsikirjoittajana ja tuottajana tunnetun Hughesin yksi harvoista ohjaustöistä. Tuntuu hieman oudolta, ettei mies ole juurikaan kameran takana viihtynyt, sen verran hyvin elokuva pysyy hänen hallussaan. Vaikka Hughesin itsensä laatima käsikirjoitus viljeleekin komediakliseitä ja ennalta-arvattavuuksia paikoin todella häpeämättömästi, esittää hän ne aivan kuin olisi keksinyt ne juuri hetkeä aiemmin. Elokuva etenee vauhdikkaasti loppuun saakka, eikä katsojan anneta pitkästyä missään vaiheessa. Lopetus on hieman siirappisen oloinen, mutta toisaalta niinhän tällaisissa elokuvissa aina on.
Steve Martin on erinomainen kyynisenä ja itsekeskeisenä Pagena, jonka on matkan aikana hyväksyttävä se tosiasia, ettei maailma suinkaan pyöri hänen ympärillään eikä hänen ehdoillaan. Martinia tukee loistavasti sydänkohtaukseen vuonna 1994 menehtynyt Candy, jonka roolihahmo puolestaan on sekä sympatiaa herättävä että myös paikoin äärimmäisen vastenmielinen. Roolihahmojen erilaisuudesta otetaan kaikki mahdollinen irti ja heidän vauhdikkaat sanailunsa saavat jopa minunlaiseni tosikon suupielet nousemaan useampaankin otteeseen. Mainittakoon vielä, että Kevin Bacon vilahtaa elokuvan alkupuolella taksia havittelevana asiakkaana.
Vauhdilla Chicagoon on laadukas, hyvillä näyttelijäsuorituksilla ja nokkelalla sanailulla höystetty komedia, joka jaksaa hauskuuttaa monen monituista kertaa.
DVD: Vaikka elokuvasta on olemassa kotimainenkin julkaisu (Finnkino), on tämä arvostelu tehty brittiversion pohjalta – se sisältää myös suomenkielisenkin tekstityksen Itse julkaisu on tekniikkansa puolesta ihan mukiinmenevä, mutta lisämateriaalia ei ole mukana lainkaan. Anamorfinen kuva (1.78:1) on häiriötön, ainoastaan hienoista pehmeyttä on paikoin havaittavissa. Ääniraitoja on kaksi, 5.1 Dolby Digital englanniksi sekä 2.0 saksaksi. Kumpikin on kelvollinen.
teksti: © 2005 Kari Glödstaf
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA