Maatilan murheenkryyni liftaa kaupunkiin, työllistyy ja iskee silmänsä kotikylän tyttöön.
Roska-auteur Visa Mäkisen koko elokuvakatalogi tuotiin taannoin Pan Visionin toimesta DVD:lle, ja toimituskuntamme on vaihtelevalla menestyksellä kahlannut sitä läpi. Nyt suurennuslasin alle asettuu Mäkisen elokuvista seitsemäs, vuonna 1984 valmistunut Vapaa duunari, jonka alkuperäinen, pidempi nimi on “Vapaa duunari Ville-Kalle”.
Elokuvan nimisankari on Ville-Kalle (Allan Tuppurainen), vanhempiensa ja kolmen veljensä kanssa Mölsän maatilalla asuva nuori mies. Mäkisen tarinoille tyypillisesti Ville-Kalle on hitusen hidasjärkinen, joka johtaa tietenkin kommelluksiin. Mies on myös vankkumaton luonnonystävä, jonka vuoksi tämä pian ajautuukin vastakkain haulikkoa kantavan isänsä kanssa.
Ville-Kalle päätyy jättämään maatilan taakseen, ja lähtee kaupunkiin etsimään onneaan. Siellä vastaan tulevat Onni ja Lennart (Aimo Heino ja Matti Ruohola), joista jälkimmäinen päätyy Ville-Kallen mentoriksi. Töitä olisi saatava, kykykilpailuunkin osallistuttava, ja tähtäimessä on samaan hotelliin majoittunut kotikylän tyttö Liisa (Lilli Suomalainen).
Elokuvan henki tiivistyy näppärästi yhteen kohtaukseen. Ville-Kalle tulee katselleeksi, kuinka Liisa alkaa riisuutua suihkuverhon takana. Tytön siluetti piirtyy kuin Marilyn Monroen konsanaan, mutta nyt siivilänä ei ole puhtaan valkoinen verhokangas, vaan halpahallilta haiskahtava polyesterihirvitys. Eli kovasti yritetään imitoida isompia, mutta kyvyt tai keskittyminen eivät riitä ja lopputulos on, mitä on.
Sama puolivillaisuus näkyy mm. kömpelösti toteutetuissa lehtileikemontaaseissa, joissa Ville-Kallen orastavaa laulu-uraa pikakelataan lööppiotsikoilla ympäri maailman. Samat leikkeet toistetaan kahdesti, ikään kuin katsoja ei jaksaisi huomata.
Eikä ihme, vaikka ei jaksaisikaan. Allan “Allu” Tuppuraisen ainut muistettava kontribuutio elokuva- ja televisioviihteelle on Rölli – Mäkisen elokuvissa mies on hajuton ja mauton. Matti Ruohola koheltaa kuin pahinkin ADHD-tapaus, ja Irwin Goodman käväisee pari kertaa naurahtamassa. Mukana on myös Heikki Helakorpi väläyttelemässä imitaattorinkykyjään.
Lopussa on yllättävän osuvaa ja 2000-luvulla jälleen ajankohtaista ivaa elokuvien jatko-osia kohtaan. Kertoja lupailee elokuvalle jatkoa, ja trilogian tulee huipentamaan “Ville-Kalle 3D, jossa mukana myös haju”. Sitä odotellessa.
DVD: Pan Visionin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on 4:3 ja ääniraita 1.0 mono. Kuvanlaatu on täysin onneton, ääniraita vain marginaalisesti toimivampi. Vaan tuskinpa kumpikaan elokuvanautintoon juuri vaikuttaa.
Lisämateriaalina levyllä on miehen lapsekkuutta ja innovatiivisuutta puhuvien päiden kautta mainostava 20-minuuttinen dokkari sekä kuvagalleria. Ekstrat ovat samaa tavaraa kuin monella muullakin Mäkinen-kokoelman levyllä.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA