Vaikeasti tapettava

Ohjaus Bruce Malmuth
Näyttelijät Steven Seagal, Kelly LeBrock, William Sadler, Frederick Coffin
Maa Yhdysvallat
Pituus 96 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1990 Warner Bros. Pictures ja Lee Rich Productions.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Steven Seagal -faneja hemmoteltiin kaksin käsin 90-luvun alussa. Tämä vähäeleinen aikidomestarihan oli noussut suuren yleisön tietoisuuteen muutama vuosi aiemmin kovaotteisella Nico debyytillään. Hollywoodin koneisto haistoi markkinaraon ja se valjastettiin oitis täyteen iskuun: Seagalin ympärille kerättiin joukko toimintagenren ammattilaisia. Vähemmälläkin olisi syntynyt takuuvarmaa action mättöä.

Vaikeasti tapettava (1990, Yhdysvallat) sijoittuu politikoinnin ja korruption kavalaan maailmaan. Lahjomaton kyttä Mason Storm (Seagal) taltioi videokamerallaan tulenarkaa materiaalia, jossa senaattori Vernon Trent (William Sadler) käskyttää tulevien vaalien pahimman kilpailijansa salamurhan. Videoidessaan liian innokkassti Storm on vähällä paljastua. Onnekkaasti Storm kuitenkin pääsee kotiin, jossa hän piilottaa kuvamateriaalin. Siihen Stormin onni sitten päättyykin, sillä korruptoituneet kollegat ovat antaneet senaattorin iskujoukolle mehevän vinkin. Yön pimeydessä armoton teloituspartio yllättää Stormin perheineen. Laukaustenvaihdossa kuolee Stormin vaimo. Pieni Sonny poika onnistuu piiloutumaan. Storm itse haavoittuu ja hänet viedään myöhemmin henkihieverissä sairaalaan. Luotettava poliisikollega Kevin O’Malley (Frederick Coffin) järjestelee koomaan vajonneelle Stormille salaisen identiteetin, jonka turvin katalan iskun kohteeksi joutunut kyttä viruu sairaalassa seuraavat seitsemän pitkää vuotta.

Tähän saakka Vaikeasti tapettava on toiminnallista laatuviihdettä. Jatkotapahtumat ovatkin sitten jo puhdasta huttua, mutta niistä selviää asettamalla päänsisäinen vastaanotin Seagal –asentoon. Seitsemän vuoden makoilun jälkeen Mason Storm virkoaa. Ja juuri parahiksi, sillä samat häijyt miehet ovat jälleen hänen kintereillään. Fyysisesti ankan tasolle pudonnut ex-superkyttä pakenee sairaalasta viehkeän sairaanhoitaja Andyn (Kelly LeBrock) avustuksella. Yhdessä he piiloutuvat ja kostoa vannoen Storm aloittaa päättäväisen kuntoleirin. Hän rääkkää itsensä iskuun, kuin Rocky konsanaan. Vallan kahvaan entistä vahvemmin tarttunut Vernon Trent saa maksaa silmä silmästä, ja oikeastaan vielä enemmänkin, sillä Storm muistaa piilottamansa videonauhan. Storm saa myös tietää, että hänen ystävänsä O’Malley on huolehtinut asioista hyvin: Sonny poika on elossa.

Vaikeasti tapettavan vahvin osa-alue ei ole käsikirjoitus. Lähtöidea on mielenkiintoinen, mutta kaikki muu sen jälkeen klikkaa hieman ruosteisesti. Samaan tarinaan on mahdutettu niin paljon machoilua kuin vain suinkin mahdollista. Tylsistymään tämän kimaran parissa ei ainakaan pääse, ellei sellaiseksi lasketa aivojen totaalista lepuuttamista. Huhu kertoo, että vaikka viralliset tahot mainitsevat käsikirjoittajaksi Steven McKayn, niin taustalla olisi kuitenkin ollut mm. Alienin ideoinut Ronald Shusett. Jostain syystä Shusettia ei krediiteissä mainita. Herääkin vahva epäilys, kuka on tämä mystinen Steven McKay. Mitään mainittavaa tietoa miehestä ei löydy edes elokuvien tietomekasta, IMDB:sta. Kuten alussa sanottu, Seagalin markkinointia kohti parrasvaloja työsti joukko alan isoja nimiä. Ohjaajaksi oli saatu potentiaalinen Bruce Malmuth, editoijaksi lahjakas John F. Link ja pääkuvaajaksi toimintatykitysten taitaja Matthew F. Leonetti. Tuotannon naruista kiskoivat mm. Emmy voittaja Lee Rich ja Michael I. Rachmil, jotka eivät varmastikaan genren ystäville ole lainkaan vieraita nimiä. Komppanian yhteistyö on sujuvaa ja sen puoleen leffaa kelpaa kyllä katsella.

Näyttelijänä vaatimatonta keskitasoa oleva Seagal kaipasi jo uransa alussa rinnalleen niin hyviä sparraajia, kuin suinkin mahdollista. Sellaiseksi sai tällä kertaa kelvata Frederick Coffin, joka oli perusvarman tv-ammattilaisen maineessa. Pahiksen housuihin istutettiin uraansa aloitteleva William Sadler, joka sittemmin onnistui luomaan vankan maineen erilaisissa sivurooleissa (mm. The Mist). Koska Vaikeasti tapettava ei ole henkilöpainotteinen elokuva, olisi ollut yksi ja sama keitä sivurooleihin olisi valinnut. Coffin onnistuu kuitenkin nipin napin tuomaan pientä uskottavuutta. Sadler sen sijaan on täysi statisti, kuten myös naispääosaan kirkumaan palkattu Kelly LeBrock, jonka joku saattaa muistaa myös malliympyröistä. Jos ei sieltä, niin ainakin hän tuli tunnetuksi Seagalin vaimona (vuoteen 1996 saakka). Ruudulla kipinöi siis tavallista aidommin. Seagal itse esittelee laajalla skaalalla mukavia pieksentävariaatioita ja legendaariseen tapaansa puhisee vuorosanansa ylimielisen ihanasti. Kuten vain Seagal sen tekee.

Totutusti tämäkin Seagal mäiske on täynnä raakaa K-18 väkivaltaa alusta loppuun. Pakettiin on ahdettu perinteisellä jenkkityylillä tuotettuja stuntteja, jotka ovat Seagal leffojen parempaa keskitasoa. Dvd versio on hienosti suomikansilla, mutta tätä nykyä leffaa vain on varsin vaikea saada käsiinsä, sillä se on niin sanotusti poistunut valikoimasta. Sen sijaan tv:n puolella leffa pyörii kiitettävästi. Dvd ei sisällä ekstroja.

Teksti © 2008 Lasse Lepola