Vaihtamalla paranee on eloton romanttinen komedia muka epäsopivasta parista (Jason Bateman, Jennifer Aniston) ja heidän mielenkiinnottomista ongelmistaan. Bateman pääosassa on turvallinen, Aniston tylsä. Hahmot ovat narkoottisia, maailma sovinnaisuuden tukahduttama.

Alussa Batemanin Wally Mars pitää monologin siitä, kuinka useimmat joutuvat rakkaudessa tyytymään alle täydelliseen, miten elämä onkin tavanomaisuuden kanssa selviämistä. Allan Loebin ja Jeffrey Eugenides käsikirjoitus ei silti ole tavallisen ihmisen ylistys, se tekee päähenkilöidensa arjesta aidosti tylsää.

Vieraantuneessa newyorkilaiselämässään Wally Marsista maalataan kuvaa neurootikkona. Ei siksi, että hahmo käyttäytyisi neuroottisesti. Sekään ei auta, että Batemanin hieman halju charmi on neuroottisuuden vastakohta. Päähenkilö on neuroottinen, koska ystävä Kassie (Aniston) ja tämän sietämätön bestis Debbie (Juliette Lewis) sanovat niin.

Batemanin pitää siis tehdä Tuhkimot ja se käy vaihtamalla tylsät villapaidat puvuntakkiin (hahmonkehitystä!) ja oma sperma siitosurhon (Patrick Wilson) tuotannon tilalle. Jälkimmäinen tapahtuu salaa ja humaltuneena Kassien keinohedelmöitysjuhlissa. Kassie, joka käsikirjoituksen mukaan on ihastuttava mutta silti single nelikymppinen, haluaa nimittäin lapsen.

Tarinan toisella puoliskolla New Yorkista poismuuttanut yksinhuoltaja palaa takaisin, kuusivuotiaan pojan (Thomas Robinson) kanssa. Äiti ei tiedä Wallyn tekemästä vaihdosta, oikea isä ihastuu itseään muistuttavaan poikaan täysin. Pikku-Sebastian (Robinson) on kuin isänsä, luulee kärsivänsä hypokondriasta – elokuvan kekseliäin vitsi – ja huolehtii jatkuvasti jostain.

Batemanin ja Robinsonin yhteiset kohtaukset ovat selvästi elokuvan huippuhetkiä. Toinen rakkaustarina, Kassien ja Wallyn välillä taas on hämmentävän yhdentekevä. Jennifer Aniston vaikuttaa väsyneeltä, eikä parin välisessä dialogissa ole juuri jännitettä. Romanssin täyttyminen on elokuvallinen velvollisuus, jonka toteutumista seuraa väsynein silmin.

Genrelle ominaisesti Josh Gordonin ja Will Speckin elokuvassa on kyse äkäpussin kesyttämisestä. Siinä maailmassa, jota Wally Mars asuttaa, vaikuttaa pieni häiriökäyttäytyminen kuitenkin vähimmäisvaatimukselta. Puoliunessa laahustavat (Jeff Goldblum) ja elämänsä henkistä tyhjyyttä metelillä ylikompensoivat (Lewis) lähipiirin ihmiset muodostavat varoittavan esimerkin siitä, mitä Marsillekin on luvassa.

Tekijöiden mukaan sisäsiisti perhe-elämä rivitalossa on jotain todella odottamisen arvoista. Niin voi ollakin, mutta Vaihtamalle paranee onnistuu todistamaan vain sen, miten pelottavaa pyrkimys keskinkertaisuuteen on.

DVD: Julkaisussa Dolby Digital 5.1 -ääniraita ja anamorfinen 2.35:1 -laajakuva.

Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen