Vaaleanpunainen pantteri 2

Ohjaus Harald Zwart
Näyttelijät Steve Martin, Jean Reno, Emily Mortimer, Andy Garcia, Alfred Molina, Yuki Matsuzaki, Aishwarya Rai, John Cleese, Jeremy Irons
Maa Yhdysvallat
Pituus 92 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Metro-Goldwyn-Mayer, Columbia Pictures, Robert Simonds Productions ja Walt Disney Studios Motion Pictures Finland.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

Kuten muutama vuosi takaperin epäiltiin, tai pelättiin, niin Steve Martinin esittämä tarkastaja Jacques Clouseau ei malttanut pysyä poissa parrasvaloista. Lappuliisaksi alennettu touhottaja kutsutaan tällä kertaa hätiin, kun pöyristyttävien varkauksien sarja harventaa kansakuntien aarteita ympäri maailmaa: Torinon käärinliina, Paavin sormus ja tietenkin suunnattoman arvokas timantti, Vaaleanpunainen Pantteri, ovat nyt teillä tietämättömillä. Rikosten takana on Tornadoksi itseään nimittävä mestarivaras, jota ei ole saatu nalkkiin vuosienkaan etsintöjen jälkeen. Virkavallan mittari on täynnä ja niinpä eri maiden huippuetsivistä kootaan ”Dream Team”, johon myös tarkastaja Clouseau liittyy… ylitarkastaja Dreyfusin harmiksi.

Sanottakoot heti kärkeen, että vertailu alkuperäiseen Peter Sellersin esittämään tarkastajaan on yhtä turhaa kuin viimeksikin. Se on itse asiassa niin turhaa, että en mainitse Sellersin nimeä enää tämän jälkeen. Sen sijaan voisin mainita jotakin hyvää Steve Martinin tulkitseman pinkin pantterin jatko-osasta: se kumartaa entistä syvempään vanhalle kunnon slapstick komediagenrelle, jossa rapataan kaksin käsin, vaan ei roiskita. Tulipalot, holtittomasti sinkoilevat viinipullot tai edes luodit eivät tuota vinoon mennyttä jakausta kummoisempaa.

Sitten huonot uutiset: Steve Martin, joka suurelta osin vastaa myös tarinan kynäilystä, ei saa (vieläkään) roolihahmoonsa sitä kipinää, jota tämä tarpeettoman jatko-osan rasiteleima olisi ehdottomasti vaatinut. Kaikessa hiljaisuudessa markkinoille putkahtanut pantteripätkä vaikuttaa alkutekstien aikana pyörivää animaatiota myöten nopeasti sutaistulta välityöltä. Ilkeästi sanottuna rahastukselta. Nolot tilanteet, törmäilyt ja puujalkavitsit ovat auttamattomasti vanhentuneita. Todellista katsojan aliarvioimista on kun samaa vitsiä venytetään loputtomiin tai kun ykkösosasta lainaillaan paremman puutteessa. Viimeksi ihastuttanut tarttuva tunnuskappale loistaa myös poissaolollaan, samoin kuin kunnollinen tarinankerronta. Vanha totuus pätee yhä: elokuvan on nähnyt jos viitsii katsoa trailerin.

Vaaleanpunainen pantteri 2 on myös täynnä luokattoman huonoja roolisuorituksia. Steve Martin vielä jaksaa jotenkuten, mutta vanavedessä on melkoista ristiaallokkoa: ylitarkastaja Dreyfusin ylimieliseen rooliin on istutettu Kevin Klinen jälkeen Monty Python-veteraani John Cleese, jonka arvostus on jo rapissut ainakin minun silmissäni olemattomiin, viimeistään kun katselin Cleesen takovan päätään seinään tässä pantteripöhköilyssä, siis kirjaimellisesti. Jean Renon esittämä, tarkastaja Clouseaun naiivi apuri, Ponton on puolestaan jämähtänyt täysin yhdentekeväksi sivuhahmoksi. Eipä tämäkään mitään, sillä pohjat vetää joskus muinoin väkeviäkin rooleja tulkinnut Jeremy Irons, jolle on lohjennut epäkiitollinen mutristeluosa pääkonnan hyvänpäiväntuttuna. Vaaleanpunaisen pantterin suurin ongelma tuntuukin olevan, ettei yksikään sen henkilöistä ole hauska, tai edes huvittava.

Parhaiten Vaaleanpunaisen pantterin jatko-osa naurattanee nuorempaa katsojakaartia, lähinnä ala-asteikäisiä, jotka varmasti jaksavat jälleen innostua hämböögerin ääntämisestä ranskalaisittain. Meillä muilla Martinin edesottamukset eivät väräytä viisaria mihinkään ilmansuuntaan.

Blu-Ray: FS Filmin julkaisema sinilaser on lähes virheetön laadultaan. 1080p teräväpiirto esitetään kuvasuhteella 1.85:1. Kuva on jopa niin terävä, että paikoin lavasteet erottuvat selvästi aidosta maisemasta. Elokuvan väritkin ovat täysin kohdillaan. Tämän lähemmäksi teräväpiirtoa on jo vaikea päästä. Ääniraitana pyörii 5.1. DTS HD joka toistaa yksipuoliset äänitehosteet ongelmitta. Henry Mancinin loistelias teemakin soi ihailtavan puhtaasti.

Vaaleanpunaisen pantterin lisämateriaali on pettymys. Mukana on kaksi featurettea ja mokakooste. Ensimmäisessä pätkässä tarkastellaan lähinnä lukuisia stunt-kohtauksia. Toisessa koosteessa katsojalle esitellään elokuvan päähenkilöt juurta jaksain, mutta esiin ei nouse mitään uutta informaatiota. Itsekehukin haiskahtaa. Mokakoosteen useat “sattumukset” tuntuvat lähinnä lavastetuilta.

Lisämateriaali esitetään tylsäpiirtona ja suomitekstein.

Blu-ray:n mukana saa myös ns. digital copy levykkeen, jolta voi itselleen pyöräyttää laillisen kopion. Elokuvan DVD-julkaisu sisältää samat ekstrat, mutta laatua arvostaville suosittelen ehdottomasti tätä blu-ray versiota.

Teksti © 2009 Lasse Lepola